Agilityä ja vähän sairaskertomustakin...

..., kas kummaa. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, mutta harmillista kuitenkin.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn ja treenit meni yllättävän kivasti näin pitkän tauon jälkeen. Meidän agilityryhmä treenaa vähän vaihtelevina päivinä ja jostain syystä se on usein ollut joko tokon kanssa päällekkäin tai niin, että olen ollut iltavuorossa. Taukoa ehti tulla varmaan reilu kuukausi, joten uumoilin että vauhtia saattaa taas olla vähän turhan paljon. Luonnollisesti alkuun ekan esteen takana lähdön odottaminen oli taas se vaikein kohta meille, mutta kävin muutaman kerran palkkaamassa paikallaolosta. Loppua kohden odottaminen sujui vähän paremmin ja toiseen suuntaan rataa mennessä alku oli muutenkin helpompi (mun ei tarvinnut ottaa niin pitkää etumatkaa :D).

Rata oli meille aika hankalan mallinen, eli miten se nyt sitten agilitytermein mahtaa mennäkään; neljä suoraa ja mutkat aina suorien päässä. Hipulla on näillä tapana vähän ottaa kovasti vauhtia ja varsinkin jos on putkia, mulla ei ole yleensä toivoakaan pysyä perässä. Kunhan Hippu oppisi vähän irtoamaan, ei tarvitsisi itse mennä jokaisen esteen luo ja pystyisi tekemään muutenkin vähän oikoreittejä. Ekoilla radoilla Hippu (tai minä...) vähän hätäili ja A-esteeltä tultiin vähän vauhdikkaasti alas. Toisella kerralla rauhoittelin vähän menoa ja A:kin meni hieman maltillisemmin ja siitä kepeille suhteellisen rauhassa.  Yllättävän hyvin vauhti pysyi kokonaisuudessaan aisoissa, vaikka kovaa sainkin juosta. Pysyin jopa melkein perässä, mutta seuraavana päivänä kyllä huomasi pinkoneensa. Ekojen ratojen jälkeen Hippu rauhoittui aika hyvin jo tekemään ja kuuntelemaan (ja odottamaan perässä rämpivää ohjaajaa... :D) ja viimeisellä radalla yllätyin todella positiivisesti, kun se hakeutui itse oikein kepeille. Mehän mennään kepit vielä verkoilla, mutta tämä oli eka kerta kun se meni itse sinne ilman todella selkeää ohjausta mun ollessa kaikenlisäksi keppien vasemmalla puolella. Kepit se menee kyllä tosi nopeasti muuten, mutta kepeille hakeutuminen on ollut vielä vähän hakusessa. Keppien jälkeen oli taas A-este, josta mentiin hieman vinosti vasemmalle muurille ja siitä piti kääntyä takaisin tulosuuntaan hypylle. Tällä kertaa onnistuin itse jopa ohjauskuviossa ja mentiin kohtuullisen sujuvasti käännös :D Muuten ei kauheasti ole mainitsemisen arvoista, putkeen ja puomille Hippu meni tapansa mukaan varmasti ja kovaa. Edelleen palkataan puomin alastulosta, ettei se keksi taas hypätä puolessa välissä alas niinkuin viime syksynä. Eli varsin onnistuneet treenit kokonaisuudessaan, ehkä me ollaan taas molemmat hieman kehitytty tässä hommassa. Irtoamista tosiaan pitäisi treenata ehkä ihan omana osa-alueenaan, jotta voisin sitä sitten hyötykäyttää.

Hippu oli myös aika herttainen lempiesteensä putken nähdessään. Lähtöpaikan viereen oli jätetty yksi putki vain olemaan ja mun kaivellessa nameja / laittaessa treenitaskua / säätäessä / whatever huomasin Hipun katsovan putkea kohden vähän kaihoisasti. Ensin se ihan vain vilkaisi sitä seistessään mun vieressä, sitten se astahti sitä kohti ja palasi heti kuitenkin takaisin mun viereen. Houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi ja sen oli pakko käydä hipsuttelemassa putkesta läpi. Vähän tyyliin "Hetki, menen äkkii tän ni tuun sit." :D Sitten mentiin radalle.

Mutta kivat oli treenit ja päästiin tekemään aika paljon, kun treenaajia oli vähän.

Elvi oli mukana odottelemassa lähinnä sen takia, että usein käyn niiden kanssa lenkillä treenien jälkeen. On mukavaa vaihtelua lenkkeillä toisella puolella kaupunkia ja vähän enemmän maaseudulla. Lähdin sitten kävelemään ja Hippu oli tapansa mukaan irti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes totesin meidän lenkkireitin olevan oikea punkkiparatiisi; heinikko oli kasvanut aivan järjettömän korkeaksi. Hippu oli jo ehtinyt hieman heinikossa rymytä, joten totesin vain että pitää tehdä sille tarkka punkkisyyni kotona. Autolle kun päästiin ja koirat hyppäsivät autoon, huomasin että jostain oli tullut verta koirien pyyhkeelle. Pikainen vilkaisu koiriin päin ja äkkiähän se syy selvisi. Hipun takatassun varvas oli aivan veressä :( Nopea tsekkaus että mitään ei ole irtipoikki ja äkkiä kotiin. Huuhtelun jälkeen sain taas todeta, että polkuanturahan se viimekesän tapaan taas oli mennyt, tällä kertaa harmillisesti vaan pahemmin. Varpaan polkuanturan kärjestä oli lähtenyt ihan kunnon pala, joka roikkui ihoriekaleella kiinni. Verenvuoto onneksi lakkasi suihkuttelun aikana ja näin, että vamma on onneksi vain pinnallinen. Totesin sen kuitenkin vaativan eläinlääkärin hoitoa, joten ei kun jalka pakettiin ja odottamaan aamua ja eläinlääkärin ajanvarausta. Ja toiseen pakettiin. Ja kolmanteen. Aamulla vielä neljäs. Ei pysynyt sitten mikään viritys...

Sain onneksi kunnaneläinlääkäriltä ajan yhdeksi perjantai-iltapäivälle ja totesimme yhdessä, että luultavasti riekale pitää leikata irti. Näin tehtiin. Eli yhdeltä saavuimme vastaanotolle ja eläinlääkäri rauhoitti Hipun tutkimisen jälkeen. Tai siis piti rauhoittaa ja puuduttaa, mutta Hippu nukkui sitten ihan koko rahan edestä. Eläinlääkäri nipisteli sitä kirsusta ja ihmetteli että miten se niin syvään nukahti :D Riekale leikattiin irti ja paketointia aloittaessa eläinlääkäri tuikkasi Hipun persuksiin herätyspiikin, jotta se suvaitsisi joskus herätä. Sain myös samalla oivan vinkin jalan paketointiin, ettei töppönen aina valu pois. Eläinlääkäri kääri pitkän teipin rullalle pitkittäin ja laittoin sen koiran sääreen, ja alkoi siihen päälle kääriä sidettä, jolloin se tarttui teippiin! Hippu sain 10 päivän antibioottikuurin ja minä suosituksen lähteä ostamaan suojatossua. "Saattaa tulla taloudellisemmaksi." :D

Heräsihän se koirakin vihdoin, kun käännettiin rinnan päälle makaamaan pöydälle. Loppupäivä menikin sitten mukavasti huuruissa ja matka Jyväskylään ristiäisiin sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.

Että tällaista taas vaihteeksi. Kiitämme itseämme siitä että meillä on koiralle vakuutus ja toivomme itsellemme myös paljon kärsivällisyyttä Hipun sairasloman ajaksi. Että tais tulla taas hetken tauko siihen agilityyn, vaikka olikin niin hyvä draivi. Tokokentällekään ei varmaan pariin viikkoon mennä, täytyy nyt seurailla miten haava paranee. Nyt se näyttää jo onneksi kuivalta ja on tämän päivän ollut ilman suojaa sisällä. Ulos pitää vielä kääräistä kunnollinen potkun ja raahauksen kestävä sidos, Hippu kun on aika näppärä noiden kanssa.

Ja Hippu lähettää terveisensä kaikille koiraystäville: jos lähtee Jyväskylään viettämään hotellielämää, kannattaa laittaa jalkaan vihreä ja näkyvä kääre, jotta saa paljon huomiota, sääliä ja rapsutuksia ;)

Koirat taitavat olla suhteellisen harvinainen näky Jyväskylän keskustassa, niin paljon saivat meidän maalaistollot huomiota osakseen :) Ja Sokos-hotelli on mukava paikka koirien kanssa yöpymiseen, taas molemmat koirat saivat oman tervetuliaispaketin herkkuineen ja kakkapusseineen! Elville pisteet hyvästä esityksestä, sillä oli selvästi joku kaupunkilaisrooli päällä hotellille mennessä. Se vaan makoili hotellin aulassa kaiken vilskeen keskellä ja katseli ympärilleen sen näköisenä, että "Nooh, odotellaan tässä nyt sitten, siihen me ollaan New Yorkissakin totuttu..." :D

Ensi kertaan taas, toivottavasti paremmissa merkeissä!

- Emma

Tuusulan kaikkien rotujen näyttely

Tällä kertaa siis vain tarinaa Tuusulan näyttelystä :)

Lauantaina mun työpäivän jälkeen pakattiin tavarat ja koirat autoon ja lähdettiin kohti Keravaa. Ajatuksena oli yöpyä Akin porukoilla, jotta aamulla ei sitten tarvitsisi ihan niin aikaisin lähteä liikenteeseen. Puoli yhdentoista maissa startattiin sitten taas auto sunnuntaina ja oltiin Tuusulan urheilukeskuksella hyvissä ajoin. Gööttejä oli jo muutamia paikalla ja leiriydyimme hyvälle paikalle kehän läheisyyteen Nordville Diamondin "Jussi", Gismon Bartin ja Gismon Cedun kanssa. Muut Nordvillet saapuivat jonkin ajan kuluttua ja kuulumisia taas vaihdeltiin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Hipun veli Riki (N. Barberry), viimeksi ollaan oltu samassa paikassa varmaan reilu vuosi sitten. Hipun, Rikin ja Jussin lisäksi "meitä" oli lähtenyt mukaan vielä Kössi (N. Bearberry). Mukava porukka siis saatiin kasaan ja toiveissa oli myös päästä esittämään kasvattajaryhmä.

Ekana kehään meni Jussi, joka esitettiin junioriluokassa. Jussi sai EH:n ja hienon arvostelun. Ja aina vain jaksan ihailla sen mahtavaa luonnetta! :) Riki sai ERI:n ja voitti hienosti urosten avoimen luokan. Kössi sai samoin ERI:n ja voitti urosten valioluokan! Paras uros -kehässä Nordvillellä meni mahtavasti, Riki oli PU-2 ja Kössi PU-3 :) Hienot pojat!!

Jari vei Hipun kehään, koska perjantaisen näyttelytreenin jälkeen totesin, että en halua mennä tuhlaamaan rahoja ja pilaamaan Hipun mahdollisia mahdollisuuksia ( :D ) omalla jännittämisellä. Alkuun Hippu vähän nuuskutteli ja pomppi, mutta seisoi hyvin ja näytti lopuksi vähän jo liikettäkin. ERI tuli ja kilpailuluokassa se alkoi jo selvästi liikkua paremmin. Hippu sijoitettiin viidestä avoimen luokan nartusta toiseksi, johon olimme TODELLA tyytyväisiä! Harmillisesti SA:ta ei kuitenkaan herunut, joten PN-kehään ei ollut enää asiaa. Jussi Liimatainen antoi Hipusta seuraavanlaiset arvion: "Linjakas narttu. Erinomainen pää ja ilme. Kookkaat korvat. Pitkä kaula ja suora selkä. Hyvä etuosan rakenne. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvät värimerkit. Takaliikkeet saisi olla tehokkaammat."

Mutta näillä tuloksilla saimme siis kasvattajaluokan kasaan ja minäkin uskaltauduin kehään Hipun kanssa Jarin esittäessä Rikin. Tässä kohtaa Hipulta oli ilmeisesti jo suurin touhuamisen tarve hävinnyt, joten se käyttäytyi ja liikkuin oikein kivasti :) Tuomarin mielestä tasaisella ryhmällä saimme KP:n ja Nordvillestä tuli ROP-kasvattajaryhmä!

Ryhmäkehässä (yllättäen) ei ilmeisesti enää kovin paljoa miellytetty tuomarin silmää, joten kotiinlähtö tuli. Hyvillä mielin kuitenkin lähdettiin, koska koirat jaksoivat esiintyä hyvin koko päivän ja ylpeitä saa kyllä olla joka ikisestä :)

Päivä oli mitä mahtavin, seura oli erittäin hyvää ja aurinkokin porotteli siihen malliin, että allekirjoittaneella on mukavasti palanut paidan reunuksesta niskaan saakka... :D Elvikin taisi viihtyä ihan mukavasti, vaikka joku koira aina välillä suvaitsi työntää perskarvansa liian lähelle kuningattaren linnaketta ja piti vähän hammasta väläyttää :D

Kiitämme siis kaikkia seurasta ja nähdään taas, erkkarissa varmaan seuraavan kerran! :)


Hippu AVO ERI AVK2


Jussi JUN EH JUK2


Kössi VAL ERI VAK1 SA PU-3


Riki AVO ERI AVK1 SA PU-2


Kennel Nordville KASV1 KP

Pidetään lippu korkealla jatkossakin!

- Emma

Ihana, ihana kesä!

Olempa taas kerrassaan mahtavasti ottanut itseäni niskasta kiinni tämän kirjoittelun suhteen ;) Nyt on kuitenkin aika taas kirjoitella kesäkuulumisia täältä meiltä.

Pari viikkoa on ollut ihan huippuhienoja kelejä, ja koirat ovat päässeet aloittamaan uintikauden oikein mukavasti. Toissaviikolla taidettiin käydä peräti neljä kertaa uimassa, vaikkei hyvää rantaa olekaan tässä ihan lähellä. Hippukin on vihdoin innostunut oikein kovastikin uimisesta, aiemmin se on pulahtanut muutaman kerran ja keskittynyt sen jälkeen rähisemään ja vinkumaan rannalta. Nyt ne hakevat tyytyväisenä samaa keppiä järvestä ja Hipulla meinaa kierroksetkin nousta välillä vähän turhan korkealle. Aika yllättävää sinänsä, kun Hipusta on puhe... Mutta hauskaa niillä on! Karkasipa Elvi tässä yhden kerran takaisin rantaankin autolta, eikä tullut vaikka kuinka huutelin. Pitipä sitten käydä mummo hakemassa melkein tassusta pitäen autolle sieltä, kun toinen vakaasti eli siinä uskossa, että kyllä ne keppiä vielä mulle heittää. Samperin luupää :D On se huomattavasti vuosien varrella pehmennyt ja nöyrtynyt tietyissä asioissa ja antaa jopa periksi kun ihan nätisti asioista keskustellaan, mutta joskus vanha junttipää nostaa hieman päätään :D

Hipulla taitaa olla pari tokoa vielä jäljellä tässä kesälle, kun tunteja on peruuntunut säiden takia. Elvin kanssa kävin yhden tunnin tuossa muutama viikko sitten ja otettiin kaukokäskyjä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt ja ihan kivasti meni lyhyeltä matkalta. Vähän se tuppaa etenemään välillä, mutta eipä tuon kanssa niin hirveästi jaksa hifistellä, pääasia että koiran mielestä on hauskaa :D Hipun kanssa sellaisia ei olla edes päästy vielä koittamaan.

Agilityssä ollaan päästy käymään nyt myös pari kertaa, harmillisesti menee välillä työt päällekkäin treenien kanssa :/ Ensimmäiset treenit olivat kyllä aikamoinen katastrofi, Hipun mielestä oli niiiin ihanaa, että se ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ekan esteen takana ja sieltä se sitten karkasikin kerran ja vauhdilla. Täyttä vauhtia puomille ja takas mun luo kun kutsuin. Muutaman kerran se otti myös oikein kunnon vauhdit ja lähti vaan esteeltä suuntaan x niin kovaa kuin kintuista lähti :D Seuraavalla kerralla tehtiin onneksi rataa, jossa se ei päässyt kunnolla kovaan vauhtiin, joten se ehti sitten hieman kuunnellakin. Mutta eipä näistä treeneistä vielä kauheasti ole kerrottavaa, tuntuu että pari kertaa on mennyt lähinnä vasta muistellessa asioita ja hillitessä koiraa :) Toivottavasti päästäis kuitenkin vähän useemmin jatkossa treenailemaan, ettei aina tulisi parin viikon taukoa väliin. Olen myös miettinyt, että pitäisikö aloittaa Hipun kanssa treenaaminen saman koirakerhon kilpailemaan aikovien tokoryhmässä, mutta treenit on hankalaan aikaan, joten aika harvoin varmaan päästäisiin :/ Enkä edes tiedä mitä siellä pitää osata kun eihän tuo osaa vielä juuri mitään :D Mutta jos aikoo kokeisiin ehkä silloin, kun koira on 15-vuotias, niin ollaanhan me silloin kilpailemaan aikovia. Vai mites? :D Pitää kuitenkin vielä pohdiskella asiaa, en kuitenkaan viitsisi tokoa jättää nyt kokonaan pois kun ollaan vähän päästy vauhtiin ja toko ja agility selvästi kyllä tukevat toisiaan.

Hippu on nyt myös ilmoitettu pitkästä aikaa näyttelyyn. Kesäkuun lopulla suunnataan Tuusulaan ja toivotaan, että siihen mennessä karvat olisivat vähän jo kasvaneet takaisin. Ensin meinasin jättää ilmoittamatta juurikin karva-asian vuoksi, mutta ajattelin kuitenkin, että ennen erkkaria on ehkä ihan kiva käydä jossain edes kerran, kun viimeksi ollaan oltu näyttelyssä elokuussa. Eikä noita näyttelyitä oikein ole hyvän matkan päässä, joten menkööt nyt sitten :) Ollaan kokeiltu näyttelykävelemistäkin vähän eritavalla nyt, toivottavasti muistaisi vielä kehässäkin sen. Voi olla että nakitan kasvattajan Hipun kanssa kehään, jos vaikka onnistuis sen kanssa paremmin :)

Tänään aloitin koirien kanssa uuden projektin Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras innoittamana. Hipulla ei varsinaisesti ole mitään kiskomisongelmia, mutta olisi kiva saada se vähän rentoutumaan hihnassa ja liikkumaan fiksusti yhdellä puolella. Sen ongelma on lähinnä se, että sen on vaikea hahmottaa koska koiria taluttaa yksi ihminen, koska kaksi ihmistä, eli kenen kanssa sen oikein pitäisi kulkea ja millä puolella. Välillä se poukkoilee edestakaisin ja vähän sotkee hihnojakin. Elvi taas vetää helposti ja etenkin ne toisten koirien ohitukset nostavat niin koiran kuin minunkin verenpaineen. No, toiveena olisi nyt vihdoin saada tää remmikävely oikeasti sellaiseksi mukavaksi kaikille osapuolille, koska tunnustan hoitavani kyllä ongelmatilanteet välillä niin väärin kuin vain voi. Siis lähinnä kun hermostun ja muuta niin mitäpä koiriltakaan voi olettaa.

Aloitin tänään projektin ensimmäisen vaiheen opettamalla koirille merkkiääntä, jolla niiden pitäisi tulla lähelle ja tulevaisuudessa siis löysätä remmi. Tällä pyritään pääsemään eroon siitä, että se luoksetuleminen ja remmin löysääminen olisi koiralle epämiellyttävää, niinkuin se varmasti tällä hetkellä on. Joissain tilanteissa on "pakko" vaan kiskoa koirat fyysistä voimaa käyttäen lähelle, pitää lyhyellä remmillä niin että koirat varmasti yhdistää etenkin ne ohitustilanteet siihen epämiellyttävään fiilikseen. Eli merkkiääni on positiivinen asia, siitä saa palkkaa ja lähellä, löysällä remmillä on hyvä olla :) Koirat oppi äänen tosi nopeasti tässä sisällä tehdessä, Elvi puhisi onnesta kun tajusi mitä pitää tehdä :D Huomenna jatketaan, ja parin päivän päästä sitten katsellaan kirjasta mikä mahtaa olla seuraava vaihe. Tähän projektiin jotenkin innostui nyt lähtemään, koska kirjassa oli otettu erilaiset tilanteet oikeasti huomioon. Kaupungissa kun koiraa on pakko ulkoiluttaa hihnassa, ja alkuun treenattavat pätkät on tosi lyhyitä, joten kirjassa oli myös kerrottu mitä tehdä, jos koiran kanssa pitää olla vielä ulkona eikä sitä voi päästää irti, jotta tilanne kuitenkin säilyisi hyvänä. Äh, vaikea selittää, mutta projekti oli kirjoitettu lähinnä niin, että se on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos itse vaan nyt jatkaa ja tekee töitä asian eteen :) Kaikilla kun ei ole sitä omaa hehtaarin tonttia aidattuna, jossa koiraa voi treenata ensin puoli vuotta niin että asian saa valmiiksi ennen kuin pitää lähteä lenkille ;)

Tässäpä näitä kuulumisia varmaan taas tältä erää. Kuviakin otettiin tossa huhtikuussa, näkee molemmista miten nää meidän tytsyt on vähän muuttuneet;


Hipulle on alkanut vihdoin edes tulemaan hieman massaa ja rintakehäkin mukavasti kehittynyt. Karvaton kirppuhan tuo edelleen on ja häntä on varsin omalaatuinen, mutta aina ei voi voittaa :D



Elvi seisoo kuvassa ihan päin kakkelia, mutta kuvan pointti oli lähinnä se, että hei se on laihtunut :) ! Ja muutosta on mun mielestä tuostakin vielä tapahtunut tähän päivään mennessä, kohta me saadaan antaa sille Hipun extra energia-ruokaa... :D


Ja lopuksi vielä mummelista pusipusi-söpöily-kuva :D Äiskän rakas karvahanuri <3

Ihanaa ja aurinkoista kesänalkua kaikille, nauttikaahan lämmöstä ja huolehtikaa koirien viilennyksestä ja nestetankkauksesta :)

- Emma

Irtokarvoja ja -koiria

Keväthän se alkaa selvästi olla parhaimmillaan :) Aurinko jo mukavasti lämmittää ja kuraa ainakin riittää. Lenkkipolut meinaavat olla vähän liukkaita, mutta kenkiin laitettavat nastat ovat kyllä pelastaneet monelta liukastumiselta.

Treenit on myös peruttu muutamalta viikolta kentän liukkauden takia, mutta pari viikkoa sitten käytiin Jokioisten keskustassa harjoittelemassa kaupunkikävelyä :D Ympäristönä ehkä ei ole meidän koirille se vaativin, kun ovat täällä Forssassa kuitenkin tottuneet kulkemaan päivittäin, mutta eri juttu onkin sitten ne lenkillä mukana olevat muut koirat. Aki otti Hipun ja mä menin Elvin kanssa, kivasti lenkki sitten kuitenkin meni :) Lopuksi otettiin vielä pieni seuraamisharjoitus ja uskalsin jopa heittää Elvin remmin maahan. Hippu meni vapaana Akin kanssa, mutta se nyt ei varsinaisesti vielä osaakaan seurata ilman apua. Elvi vähän prassaili, mun vaan pitäs pikkuhiljaa päästä eroon apukädestä :D Muutenkaan ei olla järin paljoa treenailtu, kotona ollaan muutama kerta harjoiteltu merkkiä ja molemmat koirat tykkää vaihtelusta. Hipun kanssa pitäis vaan saada naksuteltua jotenkin se, ettei se kaataisi sitä törppöä. Jätin myös säästöön jogurttiämpärin Hippua varten, koska ajattelin opettaa sitä kantamaan ämpäriä. Idea lähti siitä, kun annoin sen nuolla tyhjän ämpärin ja kun se oli puhdas, Hippu nappasi sen suuhunsa kanniskeli ympäriinsä :D Ajattelin yrittää kuitenkin opettaa sen ottamaan kahvasta kiinni ja kantamaan sitä käskystä, ehkäpä myöhemmin ihan jotain tavaraakin siellä sisällä.

Kävin koirien kanssa tänään ihanalla aurinkolenkillä! Alunperin oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta en enää viitsi käyttää talvijuoksukenkiä (nastallisia) eikä kunnollisia kesäjuoksukenkiä ole, joten mentiinkin sitten vaan kävelylle. Tässä lähellä on kiva metsikkö, jossa menee hiekkateitä ja polkuja, joten poikettiin sinne. Siellä tehdyt lenkit on yleensä mukavaa hermolepoa, Hipun kun voi päästää metsänreunassa irti ja ottaa loppulenkistä kiinni, Hippu on koko lenkistä remmissä ehkä vartin verran. Metsässä saa tehtyä eripituisia lenkkejä kun kiertelee polkuja eri tavalla. Tällä kertaa meinasi tulla alkuun vähän jännät paikat. Olin juuri päästämässä Hippua irti, kun tajusin polulla olevan mustan koiran. Pohdiskelin hetken ja tajusin sen olevan luultavasti viereisestä omakotitalosta. Aiemmin ei olla tähän koiraan törmätty, joten en lainkaan tiennyt millainen se on toisia koiria kohtaan. Totesin kuitenkin, että parhaiten varmasti menee, jos päästän Hipun joka tapauksessa irti, se kun osaa lähestyä vierasta koiraa tosi kohteliaasti ja antaa myös kiinni / tulee mukana, jos olisi tullut tarve kääntyä takaisin. Lähestyttiin koiraa rauhallisesti ja puskasta pompahti mukaan myös nuori kultainennoutaja. Kun päästiin lähemmäs, totesin molempien koirien olevan varsin alistuvia; molemmat istuivat korvat niskaan painettuina ja menivät matalaksi alistuva ilme naamalla, vaikka Hippu yhtälailla kulki alistuneen näköisenä häntä alhaalla ja matalana muutenkin. Hippu moikkasi koiria ensin kun annoin sille luvan mennä ja Elvi meni sitten myös moikkaamaan niitä. Hippuhan on tosiaan ongelmaton noiden toisten koirien kanssa, mutta Elvi ei aina tule toimeen etenkään narttujen kanssa. Tämä kohtaaminen meni kuitenkin varsin hyvin ja koirat meinasivat jo alkaa leikkiä keskenään :D Kultsu innostui Hipusta valtavasti ja Elvikin kutsui sitä leikkiin! Jatkettiin siitä sitten matkaamme ja koirat lähtivät takaisin kotipihaansa. Loppulenkki meni rauhallisissa merkeissä, tosin Hippu ei ollut kovin rauhallinen. Se paineli menemään sielunsa kyllyydestä ja vain kerran tarvitsi ottaa se hihnaan vastaantulijan vuoksi.

Lenkiltä tultua päätin sitten pestä molemmat koirat ihan kunnolla. Järkyttävä määrä kuraa ja varmasti myös ihan sitä itseään tuolta lenkkipolkujen varrelta noihin tarttuu, joten pakko ne olisi ollut joka tapauksessa huuhdella. Totesin kuitenkin, että on Hipun viikkopesun aika, joten pesin sen noilla sen lääkeshampoilla jotka helpottavat kutinaa. Elvin pesin ihan tavallisella shampoolla, koska alkoi kuvottaa sen "pikkupoika-haju" (tiedättehän, se haju joka tulee pienistä pojista, jotka on pelannut jalkapalloa märällä kevätnurmikolla :D) ja kuukauden takaisesta pesusta huolimatta sen turkki oli taas rasvoittunut jonkin verran. Varmaan johtuu harjaamisesta ja karvanlähdöstä, mutta auttaapa tuo pesu varmaan myös siinä karvanlähdössä. Ainakin sen mukaisesti sitä karvaa oli pesun lopuksi kylppärin lattialla :D Koiria pestessä totesin myös, että ikinä en kyllä ota afgaania. Yhden pienen, lyhytkarvaisen koiran pesu kerran tai kaksi viikossa menee, mutta jos se olisi paljon isompi kuin Elvi ja siinä olisi PALJON karvaa, joka pitäisi myös föönata, en kyllä alkais :D

Pesun jälkeisen rallin jälkeen täällä on nyt kovin rauhallista. Molemmat on tainneet mennä kuivattelemaan itseään meidän sänkyyn...

Tiistaina alkaakin taas vähän erilainen arki koirilla. Mä olen ollut nyt kevään aikana tosi paljon kotona, koska koulua on ollut tosi vähän, mutta tiistaina alkaa taas työt. Saapa nähdä miten saadaan sovitettua etenkin treenit mun työaikoihin, mutta eiköhän sekin tässä selviä :) Agilityn alkua odotellaan myös innolla ja toivotaan, että agilityseura järkkäisi harrasteryhmän, vaikka sen tulevaisuus on ilmeisesti hieman vaakalaudalla :/

Taidan mennä hakemaan yhden pääsiäismunan, jospa nukkuvat koirat eivät sitä huomaisi...

- Emma