Toukokuu
Aloitetaan Elvin monennesta ja Hipun toisesta Match Show-kokemuksesta! Mätsäriin lähdettin Karkkilaan, johon osallistuttiin koko lauman voimin. Mätsäri sai toimia Hipulle kenraaliharjoituksena ennen seuraavana viikonloppuna ollutta Tampereen KV-näyttelyä. Ruoveden ryhmikseen ostettu kevythäkki pääsi jälleen näyttämään tarpeellisuutensa, kun Hipun ollessa kehässä perheen naisväen kanssa Elvin saattoi jättää möllistelemään maailmaa omaan pikkuiseen häkkyräänsä :) Ihan kivasti Elvi mökissään viihtyikin, joten kuvaaminen onnistui mukavasti.
Olihan se Elvikin kehässä, ja hienosti olikin! Elvi luonnollisesti osallistui isojen monirotuisten "sarjassa". Elvi oli maailman söpöin <3 Tai no ei arvostelijan mielestä, mutta me oltiin siitä tosi tyytyväisiä. Tätikoira otti ihan tosissaan ja pönötti kauniina pikku manaattina :') Aluksi käytiin pokkaamassa punainen nauha parikilpailusta! Menestys ei suinkaan päättynyt tähän, vaan pönötyksellä ja nätillä tepastelulla Elvi olikin lopulta punaisten kakkonen! Meijän tätikoira :)
Hipulla alku ei ollut niin lupaava kuin Elvillä: tuloksena pienten yksirotuisten parikilpailusta sininen nauha. Sehän ei Hippua lannistanut, vaan pieni ja pippurinen otus laittoi siitä eteenpäin kaiken peliin! Ensin napattiin sinisten 1. palkinto. Tämähän ei tietenkään ollut vielä Hipulle tarpeeksi, vaan sitten oltiin nättinä BIS-kehässä. Oltiinkin sitten niin nättinä, että Hippu sijoitettiin koko Match Show'n kolmanneksi kauneimmaksi! Missikisoista siis tuloksena Sin. 1 BIS-3! Hipusta "kruunattiin" näyttelyn toinen perintöprinsessa <3 Lopulta kotiin kantamisina olikin sitten tavaraa ja palkintoa jos jonkinlaista aina ruusukkeista Jeppe-koiranruokasäkkeihin!
Tytöt odottamassa omia vuorojaan
Elvin näyte siitä kuinka kehässä ravataan <3
Pikku-Lemski keksi maasta nappulan. Pakko saada!!
Hipun näyttelyseisonta
Hippu palkintoineen: sin 1 BIS-3!!
Paria päivää myöhemmin Hippu osallistui Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Hovikuvaaja ei tähän reissuun työkiireiden vuoksi päässyt, joten kuvia tuolta reissulta ei saatu jälkipolville ihailtavaksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän Hipusta yksi kuva tuli! Hipusta tuli kerralla julkkis päädyttyään Aamulehden verkkosivuille. Hippu siis kuvassa vasemmanpuoleisimpana :)
Näyttelymenestys koottin tällä kertaa arvosanaksi erittäin hyvä (JUN EH). Tuloksella ei ollut asiaa jatkokilpailuihin, mutta tuloksesta voi olla ylpeä, sillä Hippu oli pudottanut kaiken pohjavillan. Näyttelyarvostelu itsessäänkin on mukavaa luettavaa:
Hieman korkeajalkainen nuori narttu. Vaikutus korostuu, koska voimakas karvanlähtö on vienyt turkin. Hieman pitkä lanneosa. Erittäin hyvä pää, täyteläinen kuono. Tummat silmät ja hyväasentoiset korvat. Pitkä kaula. Hyvä lapakulmaus ja eturinta. Selkä saa vielä kiinteytyä. Erinomaiset takakulmaukset. Selän päälle kaartuva täysmittainen häntä. Saisi kokonaisuutena olla tiiviimpi.
Toukokuun loppu menikin kesäisistä säistä nautiskellen. Kunnes sitten Hipulle ostettiin punkkipanta ja Elvi alkoi kiipeillä seinille. Ja ikkunalaudoille. Ja yöpöydille. Lopulta otimme pannan pois ja Elvin hölmöily vähentyi huomattavasti. Heinäkuussa alkoi laajempi uutisointi Scalibor-punkkipannan mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista ja lähetimme Fimealle tiedustelua aiheesta.
Asia hoidettiin viranomaispäässä erittäinkin mallikkaasti: jo pari tuntia netitse tehdyn tiedustelun jälkeen sieltä soitettiin ja kysyttiin lisätietoja! Laitoimme virallisen haittavaikutusilmoituksen vetämään eikä kulunut kuin pari päivää kun Fimean eläinlääkäri soitti ja tiedusteli Elvin oireita ja vointia. Keskustelun lopputuloksena saatettiin todeta, että Elvi on poikkeuksellisen yliherkkä punkkipannassa käytettävälle deltametriinille. Ilmeisesti Elvi oli saanut ainetta elimistöönsä leikkiessään Hipanderin kanssa perinteisiä "puren sua niskasta ja jäydän sun kaulaa"-leikeistä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä :) Nyt enää pitää kestää sitä, että Elvi kun on kerran tajunnut ikkunoiden ja korkeiden paikkojen ihanuuden, se tulee pyrkimään niille enemmän tai vähemmän koko loppu ikänsä :'DD
Voikukat on ihan vtun parasta!! T. Hippu
Maailman kaunein Elvi <3<3
Kesä-Hippu
========================================== Kesäkuu
Kesäkuu alkoi sähköpostiviestittelyllä täkäläisen agilityseuran suuntaan. Hipulle mietittiin uutta harrastusta, jossa pieni ikiliikkuja saisi temmeltää sydämensä kyllyydestä, joten päädyimme havittelemaan paikkaa harrastusryhmästä. Ja niinhän siinä kävi, että kolme päivää myöhemmin olimme tutustumassa lajiin seuran alkeiskurssin viimeisellä tunnilla. Hippu RRRRRRAKASTI!!! Rakasti niin kovasti ja oli niin superloistava että Hippu pääsi heti ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen suoraan aloittamaan agilityharrastuksensa jatkokurssilta! :D Viikko ensimmäisen agilitykokemuksen jälkeen olimmekin sitten kentän raunalla odottamassa jatkokurssin ensimmäistä harjoitustuntia. Olimme löytäneet Hipun omimman lajin <3
Hipun ehdoton lemppari on puomi, jolle se karkaa jopa omatoimisesti. Ilmeisesti siis hyvinkin mieluinen temppu!:D
Hippu, maailman onnellisin agiliitäjä <3
Juhannukseksi tämä lauma lupautui kahden suomenhevosen päivähoitajiksi. Paikka ei ollut kuin muutaman kilometrin päässä kotoa, ja vaikka lauman miesosiolle tarjoutuikin tilaisuus juhannuksenviettoon työn merkeissä, oli edes hieman maaseudummalle tilapäismuuttaminen kyllä irtiotto arjesta. Sitä se oli kaupunkilaiskoira Hipullekin, sillä maaseutuasuminen ei käynyt missään määrin terveelliseksi :'D Oltiinhan tallilla ehditty olla jo ainakin viisi minuuttia, kun Hipander keksi ottaa silmäkulma edellä tuntumaa betonirappuseen; tuloksena näytti olevan hyvin hyvin kapealta alueelta repeytynyt vilkkuluomi. Siinähän se Hipulle menikin loppupäivä yksisilmäisenä toista silmäänsä siristellen. Maalaisnäätä Elvi sen sijaan osasi olla nätisti ja rikkomatta itseään. Aurinkokin paistoi, joten mikäs aurinkoa rakastavalla tätikoiralla ollessa!
Yövuoro takana ja isäntä oli tulossa takaisin töistä, kun puhelimeen tärähti tekstiviesti: "Mitä pitää tehdä kun kaksi aasia on pihalla?". Aasia? Kyllä, kaksi aasia oli tullut aamuyön pikkutunteina tekemään lähempää tuttavuutta pihamaalle, eikä meillä tietenkään ollut pienintäkään aavistusta kenen elukoita moiset mahtaisivat olla :D Oli se koiria ulkoiluttaessa kuulemma hieman yllättänyt, kun kaksi pitkäkorvaista olivat pihalla natustelemassa ruohoa! Lopulta näillekin karkulaisille löytyi oikea koti, kun aamun veljettua olivat niiden omistajat huomanneet elukoiden karanneen. Vaihdoimme aasit kiitoksiin ja saatoimme jatkaa aamuaskareitamme normaalin päiväjärjestyksen mukaan.
Kunnes. Hippu piti yön jälkeen silmää auki ihan normaalisti, joten sehän oli pelkästään hyvä uutinen: ei tarvitsisi vaivata eläinlääkäriä juhannuspyhien aikana. Hippu tutustui pihalla vapaana ympäröivään maailmaan. Siitä helppohan tuo koira on, ettei sen perään tarvitse katsella koko aikaa kun se nyt ei mihinkään kovin kauas lähde ilman laumaansa. Mutta itsestäänhän se ei osaa kyllä sitten osaa pitää mitään huolta! Grillauspuuhien lomassa Hippu palasi näkösälle ja tuli istuskelemaan siihen viereen; eilen telotun silmän alle oli tällä kertaa pistänyt öttimötti ja silmän alla oli peukalonpään kokoinen paukama. Noh, eikun vaan koiralle kyytabletti naamaan lievittämään turvotusta. Lopullinen diagnoosi oli, että tuo utelias pikkukoira oli tehnyt lähempää tuttavuutta maassa surranneeseen mehiläiseen, minkä seurauksena pörri oli sitten tuikannut nöhköttäjäänsä silmän alle. Tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja se jäikin juhannuksen viimeiseksi tapaturmaksi. Kivaahan koirilla oli kun saivat olla melkein koko juhannuksen öitä lukuunottamatta pihalla! Hippu pääsi tutustumaan hevosiin hiukan lisää ja vaikuttaa siltä, ettei se enää edes pelkää niitä, vaan ymmärtää viisaasti väistää ilman sen suurempaa haloota :)
========================================== Heinäkuu
Hei hei heinäkuu. Heinäkuu alkoi eläinlääkärireissulla, tällä kertaa suunnitellulla sellaisella. Toukokuun lopulla oltiin käyty Hipun kanssa Viikissä pieneläinsairaalalla tutkimuksissa tarkoituksena selvittää jatkuvien kutinoiden, karvanpudottamisen ja rapsuttelun syytä. Eläinlääkärin kanssa epäiltiin allergiaa, mutta vielä ei ollut harmainta aavistusta reaktioiden aiheuttajasta. Hippu palasi nappularuokaan ja alko syödä peura-perunasafkaa. Samalla pudotettiin pois kaikki herkut, puruluurullat ja possunkorvat, joten ainut mitä Hippu söi oli tuo nappula (ja ruoho ja jäniksenpapanat). Hipulle määrättiin hoidoksi vahvoja lääkeshampoita ja toistuvia pesuja, minkä lisäksi koira sai kortisonisuihketta ja jäykempää puhdistusainetta korvaongelmien saamiseksi kuriin.
Tämä heinäkuun alun eläinlääkärikäynti suuntautui jälleen Helsinkiin, eläinlääkäriasema Mevetiin. Jälleen kerran kiitettiin aikaisempia valintoja ja sitä, että oltiin hankittu Hipulle vakuutus heti pennun tullessa. On se vakuutus vain niin monilta harmailta hiuksilta tämän kaiken keskellä säästänyt! Eläinlääkärillä oli kerrottavanaan vain hyviä uutisia: iholta aiemmin löytynyt lisääntynyt bakteerikanta oli vähentynyt normaaliksi ja iho oli muutenkin todella hyvässä kunnossa. Korvat olivat puhtaat ja olimme päässeet hiivastakin eroon.
Vihdoin ja viimein oli mahdollista todeta koiran elävän tervettä elämää ilman aikaisemmin esiintyneitä ongelmia. Nappulasapuska päätettiin pitää samana, koska tämä nyt oli hyväksi koettu. Ohjeeksi saatiin jatkaa tätä ruokintaa syksyyn asti, kunnes siitepölykausi päättyy. Sitten joskus voidaan aloittaa provokaatiovaihe kokeillen ruoka-aine kerrallaan, josko allergian aiheuttaja löytyisi niiden joukosta. Jos sitten allergia ei olekaan ruoka-aineperäinen, niin jatkamme eläinlääkärikäyntejä ensi vuoden alussa allergiatesteillä.
Seuraava näyttelyreissu suuntautuikin sitten ihan tähän lähelle; Forssan kaikkien rotujen näyttely järjestettiin tarkemmin Tammelan puolella Mustialassa. Hippu "joutui" tällä kertaa kehään lauman miespuoliskon kanssa, koska hovihandleri oli vuorostaan töissä. Hovihandleria tuurasi hovikuvaaja.
Keli ei nyt varsinaisesti suosinut koiranäyttelyä: vettä tuli kuin saavista kaataen ja päivän ylin lämpötila oli "syvältä ja poikittain", kuten radiossa toisinaan kuultava mainos sitä mainostaa. Vielä kotoa lähtiessä sää näytti melko lupaavalta, mutta puolessa välissä tätä 10 kilometrin matkaa missikisapaikalle alkoi sataa niin ettei meinannut eteensä nähdä. Lopulta pääsimme kehän laidalle, koira läpimärkänä, ja edelleen sitä vettä jaksoi tulla malliin reilusti. Kevythäkkiä kasaan ja sadesuojaa päälle, ei siinä muu auttanut. Löytyipä sieltä muitakin gööttejä, joten yksin ei sateessa tarvinnut odotella :) Välillä olikin hetken satamatta, kunnes sade taas jatkui. Kehät olivat myöhässä, kuten aina, mutta onneksi sadekin lakkasi lopullisesti ennen gööttien vuoroa!
Hippu oli nättinä ja seisoi pöydällä mallikelpoisesti. Maassa tapahtuva eteneminen, jota jotkut ovat myös tituleeranneet nimikkeellä "näyttelytepsutus", olikin sitten se Hipun heikko kohta. Märällä nurmella keskittyminen ei mitenkään riittänyt kävelyyn, vaan vaihtoehdoiksi Hippu tarjosi namien jäljestämistä märältä nurmelta ja hyppyjä. Se ei nyt varsinaisesti tuomaria miellyttänyt, mutta on pakko kehua tuomarin ammattitaitoa, sillä arvosteluun oli kuitenkin saatu arvioitua myös koiran liikkeitä :DD
Ihannekokoa kookkaampi (32cm). Hieman hoikassa kunnossa esitetty. Nartuksi hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään sivuprofiili. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyehkö kuono. Hyvä purenta. Hieman löysät suupielet. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää lihasmassaa. Olkavarret tulisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva, riittävät valjaskuviot. Hieman käyryyttä eturaajoissa. Liikkuu takaa hyvin, edestä epävakaasti.Lopputuloksissa Hippu jäi tällä kertaa kauniiden ja kauniisti esitettyjen kilpasiskojen taakse kolmanneksi, tuloksella JUN-EH JUK3. Tulokseen ei voi olla pettynyt, koska arvostelu oli jälleen erittäin rakentava. Näyttelyarvostelun seurauksena ja kehitettävien kohtien seurauksena Hippu päätyi lihotuskuurille, jotta massaa saadaan kerättyä ennen gööttierkkaria ja Kuopion KV-näyttelyitä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna!!
Agility valtasi Hipun sydämen lopullisesti! Pieni koira on ollut kaikissa treeneissä intoa ja virtaa täynnä ja tuntuu, että pieni koira toteuttaa ominta itseään kun se saa olla agiradalla :) Vauhtia ei ainakaan Hipulta puutu, vaan lyhyet jalat vievät pötköä sellaista vauhtia eteenpäin että pois alta! Aivan uskomatonta katsoa miten noin pieni otus voi liikkua noin nopeasti, ja vielä sinne minne pitääkin! Kaikki tuo energia kun saadaan kanavoitua tuohon tekemiseen niin Hippua ei kyllä pidättele mikään ;) Agilitystä on selvästi tullut Hipulle toinen elämän tarkoitus, syömisen lisäksi. On ihan mielettömän hienoa katsoa kuinka koira tosissaan tykkää siitä mitä se tekee ja vielä kun se tekee sen vielä noin hyvin! Kuten kouluttajakin on agilitykurssilla sanonut: "Hippu on nopea ja se oppii helposti. Siitä tulee hyvä koira." :)
Sateen sattuessa, paikkamakuu ilmassa :D
Supervauhdikas agilitypöötti!!
Viime viikonloppuna kävimme uittamassa Hippua ja Elviä järven rannassa. Kotiin tullessa huomattiinkin sitten, että lattialle muodostuu pieniä veripisaroita. Great, juoksu nyt ja tärpit tietenkin just Kuopion näyttelyviikonlopulle. No, onneksi ei sentään, mutta kahdesta pahasta ehkä kuitenkin ajankohdan suhteen se pienempi: rannalla Hippu oli astunut johonkin terävään (ilmeistesti simpukan päälle), minkä seurauksena varpaasta oli antura haljennut. Siisti viilto koko anturan halki reunasta reunaan. Nyt olemmekin sitten puhdistelleet tuota haavaa ja suojanneet sen haavaharsolla ja hevosille tarkoitetulla pintelillä. Sen verran tuo nyt kyllä rajoittaa että pidemmät lenkit on joutunut jättämään kokonaan pois. Eilen ei päästy myöskään aksatreeneihin tuon tassun vuoksi :( Hyvin tuo tassu on kuitenkin alkanut parantua, joten eiköhän jo ensi viikolla pääse taas treenaamaan! Ainakin toivotaan näin, senhän näkee sitten miten paraneminen on edennyt. Agilityssa tassut ovat sen verran kovilla, että jos toi ei nyt ehdi parantumaan, niin sitten annetaan toipua siihen asti että on kokonaan ehjät tassut :)
Tänään Hipun ensimmäinen elämän tarkoitus on kyllä ollut hyvin pinnalla, eli siis se syöminen. Aamulla pönttö meni ja söi salaa puolisen kiloa kanankakkaa. Sitä nyt on sitten muutaman kerran oksennellut ympäri lattioita, mutta ilmeisesti ei vatsanpuruja suurempia ongelmia aiheuta tällä kertaa. Katsellaan mitä tuleman pitää.. Nyt on ainakin aika päästää pikkuinen käymään ulkona, katsotaan jos jotain tuosta aamupäivän ateriasta tulisi siinä samalla :D
Seuraava blogipäivitys saadaan toivottavasti hiukan lyhyemmällä päivitysvälillä.. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja saada paremmin aikaiseksi. Seuraavaa päivitystä siis voikin odotella tuon Kuopion näyttelytriplan jälkeen. Sitä ei uskalla luvata, että kuinka pian sen jälkeen... :D
