Pitkältä ajalta on taas jäänyt kirjoittelematta, enkä nyt ainakaan jaksa palata viime syksyn juttuihin, mutta ehkä niistäkin kirjoittelen jossain vaiheessa :)
Elmo alkaa olla aika iso poika jo ja viikon päästä ikääkin on 7 kuukautta! Aika on siis hurahtanut mieletöntä vauhtia :) Elmo on luonteeltaan ihan mahtava, reipas ja avoin, mutta kuitenkin rauhallinen. Se ottaa lunkisti monetkin asiat ja yllättäen Hipunkin yksinolot ovat menneet vielä paremmin kuin aiemmin nyt kun sillä on Elmo kaverina. Ainakin toistaiseksi asunto on vielä jaettu kahteen osaan ja pikkukoirat ovat toisella puolella, Elvi omalla puolellaan. Elvillä kesti aika pitkään sulattaa uusi tulokas ja aika helposti sillä meni kuppi nurin Elmon puuhista. Portilla erottaminen lienee kaikille mukavin ja turvallisin vaihtoehto, kun täällä ei ole ketään touhuja vahtimassa. Nyt onneksi Elvikin on jo lämmennyt pikkukaverille ja leikkiikin jopa jo ipanan kanssa!
Ainoa "ongelma" meillä Elmon kanssa on ollut se, että on niin vähän koiratuttuja, joiden kanssa lenkkeillä. Hippu kävi aikanaan pentukurssin ja sai sieltä hyvät eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden koirien kanssa. Jotenkin ajattelin, että Leikkikoulu (eli ihan pikkupentujen sosiaalistamiskurssi) riittää alkuun ja muuten sosiaalistetaan ihan kotosalla. Eipäs niitä uusia tuttavuuksia sitten ollutkaan ihan niin helppoa löytää. Muiden gööttien kanssa menee kyllä ongelmitta, mutta etenkin isot vieraat koirat pelottavat. Asiaa on vielä hieman pahentanut se, että Hippu ei epäröi hetkeäkään lähteä mukaan Elmon mörköilyihin. Parempi on siis vielä lenkittää Elmoa yksin ja opetella kunnolliset ohitukset.
Aiemmin talvella ollaan käyty lenkkeilemässä parin tutun kanssa, Elmo on tutustunut aikuiseen coton de tuleariin, sekarotuiseen pentuun, nuoreen smoolanninajokoiraan sekä vanhempaan löwchen-herraan. Eihän nämä nyt kuitenkaan alkuunkaan riitä ja pari viikkoa sitten heräsin todellisuuteen, että NYT on oikeasti tehtävä asialle jotain, kun Elmo pelkäsi aivan järkyttävästi 10 viikon ikäistä leonberginpentua :/ Tuumasta toimeen siis! Otin yhteyttä meidän hovikouluttaja Anneen ja sovin Elmolle koiratreffit heidän luokseen.
Treffattiin tänään aamulla Annen ja kohta 11-vuotiaan Yoko-hovawartmuorin kanssa. Mummokoira oli ratketa riemusta, ilmeisesti oli ihanaa päästä "töihin"! :) Elmon mielestä Yoko taisi vain olla hurjan pelottava iso musta möykky, jota piti tutkailla ja vähän rähistäkin kauempaa. Kiersimme koirien kanssa varmaan tunnin lenkin ja koirat saivat olla vapaana lähes koko matkan ajan. Pikkuhiljaa Elmokin rentoutui ja jopa lähti vähän laumautuneena Yokon perässä haistelemaan pellon hajuja. Joka kerta se kuitenkin säikähti, jos Yoko innostui vähän juoksemaan rallia. Yllyttipä Elmo muorin kerran jopa kunnon rallitakaa-ajoon, mutta muorin tullessa liian lähelle ilmoittikin, että ei ollutkaan kiva leikki :D Kokonaisuudessan lenkki meni kivasti ja ennen kaikkea kehitys oli selvästi havaittavissa! Koska tilanteessa ei ollut mitään pelottavaa tai mitään vakavaa ei tapahtunut, Anne tyytyi vain välillä hieman rauhoittelemaan Yokoa, mutta muuten koirat saivat itse hoitaa asian ja se selvästi toimi. Eli ei pidä puuttua liikaakaan koirien tekemisiin, helpommin tulee ehkä tehneeksi hallaa siinä vaiheessa :)
Lenkin jälkeen istahdimme vielä toviksi (jos toiseksikin) rupattelemaan sisätiloihin ja koirat saivat puuhailla omiaan. Sisällä Elmo oli jo tilanteesta aika rauhallinen, ihmetteli vain kun Yoko petaili mattoa mennäkseen siihen maate. Elmo taisi olla lähinnä hämillään, mutta sitä ei enää pelottanut. Eli suunnitelma toimi! :)
Lähtiessä Elmo vielä seuraili muoria pihalla ja tutki ympäristöään rohkeasti. Viimeisenä sille toivottavasti jäi mieleen rauhallinen hengailu pihamaalla. Poikkeamme varmaan ensi viikolla jollain pentutunnilla katsomassa meininkejä. Mutta nyt todella pitää olla tarkkana ja hankkia lisää koirakontakteja, että tilanne saadaan vielä paremmaksi!
Ensi viikolla alkaakin koirien elämässä taas uudenlainen vaihe. Olemme vihdoin muuttamassa Tampereelle ja kohta on jo aika siirtää ensimmäiset tavarat ja huonekalut. Ensi viikolla vietän varmaan koirien kanssa ensimmäiset yöt jo uudessa kodissa, kun Aki jää vielä joksikin aikaa töiden takia tänne Forssaan. Tampereella pitääkin heti lähteä tekemään sosiaalista verkostoa niin itselle kuin koirillekin, onneksi siellä on jo entuudestaan tuttuja. Josko Elmollekin saataisiin lisää muunrotuisia koirakavereita :)
Tampereelle muuttoa ollaan todella odoteltu jo tovi, mutta kyllähän tännekin ikävä tulee. Tosin ikävöitäviä asioita ei taida olla kuin kaksi, meidän vakiometsä ja Piskipalvelu! Haaveena onkin aloittaa pikkukoirien kanssa jäljestäminen keväällä, joten ei me Piskipalvelusta luovuta vaikka pois muutetaankin. Onneksi tänne ei aja kuin puolisentoista tuntia, joten mahdoton matka se ei missään määrin ole.
Kevättä ja lisäkirjoituksia odotellen,
Emma
torstai 20. helmikuuta 2014
torstai 29. elokuuta 2013
Tapahtumaa jos jonkinlaista!
Taas on pieneltä ajalta jäänyt kirjoittelematta ja yllättävän paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtuakin :) Lähinnä harrastusrintamalla siis.
Muutama viikko sitten täällä Forssassa järjestettiin koirien match show ja innolla tietysti osallistuttiin. Elvi pääsi taas kehään ihan muuten vaan, ekaa kertaa veteraaniluokkaan kaiken lisäksi! Hippu taas meni harjoittelemaan seuraavaa näyttelyä varten kehäkäyttäytymistä. Kotona treenit oli menneet ihan ok ja luottoa oli...Ilmeisesti turhaan :D
No, kuitenkin. Elvi pääsi kehään ensin. Veteraanikehä oli vähän tylsästi järjestetty siten, että kaikki koirat meni kehään yhtä aikaa, tuomari katsoi ne läpi ja sijoitti neljä parasta. Ei siis perinteistä punainen-sininen-nauha -kilpailua lainkaan. Elvi oli kehässä taas tuttuun tapaansa ihan onnellinen ja totisessa tilanteessa (olihan mummolle kotona sanottu, että se on pääsemässä Maailman Voittajaan ;)) ja käyttäytyi hienosti, mutta sijoitusta ei tällä(kään) kertaa hellinnyt. Meillä oli kuitenkin kivaa, joten eipä tuolla niin väliä :)
Hipun vuoro oli heti suoraan vetskukehästä tultua, joten juoksin oikeastaan suoraan kehään. Vaikka olin Hippua vähän yrittänyt kävelytellä etukäteen ja rauhoittaa hihnassa, sai tuollainen säntäily sen taas tietenkin kierroksille. Se rauhoittui kohtuullisen hyvin ja pöydällä olikin jo ok. Pöytätreeneistä on todella ollut apua meille molemmille, osataan rauhoittua molemmat ja saan koiran siinä seisomaan. Liikkeet oli taas vähän haastavampi asia... Sivuliike oli kuulemma hyvä, mutta yhä se vaan tarjoaa sitä katsekontaktia innostuessaan ja varsinkin taka- ja etuliikettä katsoessa se häiritsee liikkkumista, luonnollisesti. Hipun parina oli pieni sekarotuinen, ja saimme punaisen nauhan.
Pieniä aikuisia koiria oli taas ihan runsaasti ilmoitettu mukaan ja olipa porukassa myös Hipun agilitykaveri, dreeveriuros Röllikin. Rölli sai sinisen nauhan ja siinä loppukehiä odotellessa Röllin omistaja tuli kysymään voisinko viedä jomman kumman hänen koiristaan loppukehään, koska menisivät pahasti päällekkäin. Lupasin viedä Röllin jos tarve tulisi, ja sinnehän me sitten mentiin :D Rölli ei suostunut syömään multa kuin yhden nappulan, mutta käyttäytyi kyllä muuten oikein hyvin. Oli muuten aika erilaista esittää koiraa, joka on RAU-HAL-LI-NEN :D Seistä napotti paikallaan siinä mihin sen asetti, ja ravasi sopivaksi näkemäänsä tahtia vaikka olisi itse tehnyt mitä! Ihan hyvin ilmeisesti sitten meni, sillä tuomari asetti meidät sinisten kakkoseksi :D Vinkeetä!
Hipun kanssa paineltiin siinä sitten punaisten kehään ja siinä odotellessa Hippukin taas vähän rauhoittui. Liikkeestä ei meinannut tulla enää yhtään mitään, satunnaisia pätkiä ravasi hienosti, mutta plääh. Oli hankala sovittaa oma vauhti muiden koirien kanssa sopivaksi, pienissä koirissakin on kuitenkin niin paljon eroja. Sen verran sain kuitenkin Hipun liikkumaan, että se valittiin jatkoon, kuuden parhaan joukkoon. Neljän parhaan joukkoon sitä ei kuitenkaan enää sijoitettu, mutta "kuudes" sijakin oli oikein hyvä ottaen huomioon juurikin tuon liikkumisen hankaluuden taas vaihteeksi.
Mukava ja aurinkoinen päivä oli ja match show oli hyvin järjestetty!
Seuraavana lauantaina, eli. 24.8. oli sitten taas ihan oikean näyttelyn vuoro. Hippuhan oli ilmoitettu Tervakosken KV:hen, johon oli tulossa myös Hipun sisko Hukka ja veli Riki. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 11 gööttiä ja tuomarina oli muutoksen jälkeen Maret Kärdi.
Oltiin Hipun kanssa ajoissa paikalla ja lueskelin luetteloa; ilmoitettuna olisi Hipun lisäksi vain kaksi narttua, jotka voisivat ottaa sertin vastaan. Sertijahtiin siis! Hippu liikkui MAHTAVASTI kehässä kun kävin pariin otteeseen ennen arvostelua. Selvästi ruohoalusta on hieman raskaampi liikkua, joten se vähän rauhoittaa menoa. Se myös seisoi kivasti, joten hyvillä mielin odottelimme arvostelua.
Riki-veli oli "meistä" ensimmäisenä vuorossa ja tuomari selvästi tykkäsi siitä; poika oli loppujen lopuksi ROP ja sai ensimmäisen sertinsä, hieno saavutus! Hipun vuoroa odotellessa tajusin, että en ole nähnyt niitä kahta narttua paikalla lainkaan ja ne olivatkin jääneet pois. Täten Hippu oli ainoa, jolle serti voitaisiin antaa. Kamala jännitys päällä kehään ja Hippu seisoi alkuun kivasti. Mutta sitten... Pläts. Puolen kierroksen jälkeen olisin voinut todeta tuomarille että moro me lähdetään kotiin. En saanut koiraa liikkumaan mitenkään. Ei vaikka mitä tein. Yritin jopa ihan pysähtyä, peruuttaa muutaman askeleen, vaikkei se ehkä olekaan kovin hyvä asia kehässä. Mutta ei, ei tullut kyllä mitään taas. Pelkkää laukkaa ja hyppyjä, ravatessakin koira oli niin löysän lötkeä että voi taivas. Kierroksen jälkeen tuomari totesi, että "Onpa sillä pentumainen käytös vielä." ja tuli vähän sellainen "Ai really, en huomannutkaan..." -fiilis :D Etu- ja takaliikkeet mentiin samalla tyylillä ja olin todella jo valmis luovuttamaan. Pöydällä Hippu sentään oli nätisti ja seisoi hyvin. Mutta maassa tuomari seisotti kauan ja Hippu suurinpiirtein lönkötti lonkalla siinä. Yritin korjata, laittaa paremmin, kehua iloisella äänellä että se ryhdistyisi ja nostaisi edes hännän jnejne., mutta ei mitään vaikutusta. Se oli ihan kuin ylikeitetty makaroni. Ja seisoessa se on vielä yleensä niin napakka ja ryhdikäs :D EH:han sieltä napsahti sitten, tosin luokkavoitolla. Mutta eipä se paljoa ilahduttanut, kun olisi ollut se "helppo" serti saatavilla.
Arvostelupaperi oli täynnä tekstiä, nyt melkein viikkoa myöhemmin sieltä löytää jopa jo jotain positiivista. Aikamoista settiä kuitenkin:
"2,5v. keskikokoa korkeampi. Oikeatyyppinen narttu, jolla kokoonsa nähden hieman kevyt raajaluusto. Hieman avonaiset edestä. Kauttaaltaan hieman löysässä kunnossa. Kapeahko pään kiila. Korrekti hampaista. Oikeailmeiset keskitummat silmät. Hieman ohuet ja kookkaat korvat. Pitkähkö ja vahvuutta vailla oleva kaula. Hieman venytetty lanneosa ja matalahko hännän kiinnitys. Reilun pituinen, hieman ohut häntä. Toivoisin kiinteämmät ranteet ja kiinteämmät sekä paksummat tassut. Miellyttävä, pirteä luonne. Oikealaatuinen, lyhyehkö peitinkarva. Hyvä värivaihtelu. Runsaasti valkosita kaulassa, eturinnassa. Toivoisin enemmän lihasvolyymiä."
AVO EH AVK1
Ei ollut siis ihan varsinaisesti meidän huippuhetkiä :D Hipun Hukka-siskokin sai valioluokasta EH:n vähän samantyyppisellä arvostelulla ja oli kilpailuluokan kolmas.
Jälkeenpäin kuulin useammastakin paikasta, että Kärdi on tarkka tuomari ja koiran tulee olla todella hyvä että ERIn saa. Eli oikeasti EH:kin on hyvä, mutta mjääh, kyllähän sitä silti vähän pitää märehtiä ;) Totesimme Hukan Jenni-omistajan kanssa, että tämä päivä jääköön unholaan :D
Seuraavan kerran pyörähdämme kehässä Hyvinkään ryhmänäyttelyssä Esko Nummijärven arvosteltavana syyskuun lopulla. Siellä on siis tiedossa paaaaljon liikettä, josko Hippukin jossain kohtaa onnistuisi liikkumaan hyvin ;) Ja pitää varmaan kuntoilla hieman etukäteen :D
Tämän näyttelyn jälkeen jäämmekin taas jonkunmittaisella tauolle ja pidämme mammalomaa :D Meille on nimittäin tulossa karvaista perheenlisäystä! Hipun pikkuveli (isä: C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA Grålötens Rumplösä Rally Rune, emä: FI MVA NO MVA Svedala Peppi Porslinsdocka) muuttaa meille syys-lokakuun vaihteessa sijoitukseen :) Kiitos Jarille tästä tilaisuudesta, toivotaan että pikkupojasta kasvaa ajanmyötä terve, mukavaluonteinen ja kaunis uros, joka voisi omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti gööttien jalostukseen. Pikkuveikka edustaa nimittäin erittäin harvinaista Tjappo-uroslinjaa (lisää aiheesta täällä) :) Tavoitteena olisi pennun kanssa aloittaa toko ja näyttelyt, ehkä sitä agilityäkin omaksi iloksi. Sen näkee sitten kun pentu kasvaa. Ja voihan se olla, että kokeilemme jotain aivan uutta!
Lopuksi muutama kuva vielä koirista (tai lähinnä Hipusta) päiväretkellä Torronsuolla. Vaikka syksyn tulo tuntuu ankealta, on siinä kuitenkin omia ihaniakin puoliaan. Syksyn värit ja aurinko kuvissa ovat mahtavia! :)
Kivaa oli siihen asti, että Hippu tipahti pitkospuulta hepulipäissään ja juoksi täysillä päin pitkospuun "tukirakennetta" :D Sen jälkeen se joutui hihnaan, vaikka olikin vapaana ehkä pari minuuttia kuvien ottamista varten... Uskomaton elukka :D
Huomenna mennään katsomaan pentuja ja lauantaina on Lempäälässä gööttipäivä, niistä juttua toivottavasti jo ensi viikolla! :)
- Emma
Muutama viikko sitten täällä Forssassa järjestettiin koirien match show ja innolla tietysti osallistuttiin. Elvi pääsi taas kehään ihan muuten vaan, ekaa kertaa veteraaniluokkaan kaiken lisäksi! Hippu taas meni harjoittelemaan seuraavaa näyttelyä varten kehäkäyttäytymistä. Kotona treenit oli menneet ihan ok ja luottoa oli...Ilmeisesti turhaan :D
No, kuitenkin. Elvi pääsi kehään ensin. Veteraanikehä oli vähän tylsästi järjestetty siten, että kaikki koirat meni kehään yhtä aikaa, tuomari katsoi ne läpi ja sijoitti neljä parasta. Ei siis perinteistä punainen-sininen-nauha -kilpailua lainkaan. Elvi oli kehässä taas tuttuun tapaansa ihan onnellinen ja totisessa tilanteessa (olihan mummolle kotona sanottu, että se on pääsemässä Maailman Voittajaan ;)) ja käyttäytyi hienosti, mutta sijoitusta ei tällä(kään) kertaa hellinnyt. Meillä oli kuitenkin kivaa, joten eipä tuolla niin väliä :)
Hipun vuoro oli heti suoraan vetskukehästä tultua, joten juoksin oikeastaan suoraan kehään. Vaikka olin Hippua vähän yrittänyt kävelytellä etukäteen ja rauhoittaa hihnassa, sai tuollainen säntäily sen taas tietenkin kierroksille. Se rauhoittui kohtuullisen hyvin ja pöydällä olikin jo ok. Pöytätreeneistä on todella ollut apua meille molemmille, osataan rauhoittua molemmat ja saan koiran siinä seisomaan. Liikkeet oli taas vähän haastavampi asia... Sivuliike oli kuulemma hyvä, mutta yhä se vaan tarjoaa sitä katsekontaktia innostuessaan ja varsinkin taka- ja etuliikettä katsoessa se häiritsee liikkkumista, luonnollisesti. Hipun parina oli pieni sekarotuinen, ja saimme punaisen nauhan.
Pieniä aikuisia koiria oli taas ihan runsaasti ilmoitettu mukaan ja olipa porukassa myös Hipun agilitykaveri, dreeveriuros Röllikin. Rölli sai sinisen nauhan ja siinä loppukehiä odotellessa Röllin omistaja tuli kysymään voisinko viedä jomman kumman hänen koiristaan loppukehään, koska menisivät pahasti päällekkäin. Lupasin viedä Röllin jos tarve tulisi, ja sinnehän me sitten mentiin :D Rölli ei suostunut syömään multa kuin yhden nappulan, mutta käyttäytyi kyllä muuten oikein hyvin. Oli muuten aika erilaista esittää koiraa, joka on RAU-HAL-LI-NEN :D Seistä napotti paikallaan siinä mihin sen asetti, ja ravasi sopivaksi näkemäänsä tahtia vaikka olisi itse tehnyt mitä! Ihan hyvin ilmeisesti sitten meni, sillä tuomari asetti meidät sinisten kakkoseksi :D Vinkeetä!
Hipun kanssa paineltiin siinä sitten punaisten kehään ja siinä odotellessa Hippukin taas vähän rauhoittui. Liikkeestä ei meinannut tulla enää yhtään mitään, satunnaisia pätkiä ravasi hienosti, mutta plääh. Oli hankala sovittaa oma vauhti muiden koirien kanssa sopivaksi, pienissä koirissakin on kuitenkin niin paljon eroja. Sen verran sain kuitenkin Hipun liikkumaan, että se valittiin jatkoon, kuuden parhaan joukkoon. Neljän parhaan joukkoon sitä ei kuitenkaan enää sijoitettu, mutta "kuudes" sijakin oli oikein hyvä ottaen huomioon juurikin tuon liikkumisen hankaluuden taas vaihteeksi.
Mukava ja aurinkoinen päivä oli ja match show oli hyvin järjestetty!
Seuraavana lauantaina, eli. 24.8. oli sitten taas ihan oikean näyttelyn vuoro. Hippuhan oli ilmoitettu Tervakosken KV:hen, johon oli tulossa myös Hipun sisko Hukka ja veli Riki. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 11 gööttiä ja tuomarina oli muutoksen jälkeen Maret Kärdi.
Oltiin Hipun kanssa ajoissa paikalla ja lueskelin luetteloa; ilmoitettuna olisi Hipun lisäksi vain kaksi narttua, jotka voisivat ottaa sertin vastaan. Sertijahtiin siis! Hippu liikkui MAHTAVASTI kehässä kun kävin pariin otteeseen ennen arvostelua. Selvästi ruohoalusta on hieman raskaampi liikkua, joten se vähän rauhoittaa menoa. Se myös seisoi kivasti, joten hyvillä mielin odottelimme arvostelua.
Riki-veli oli "meistä" ensimmäisenä vuorossa ja tuomari selvästi tykkäsi siitä; poika oli loppujen lopuksi ROP ja sai ensimmäisen sertinsä, hieno saavutus! Hipun vuoroa odotellessa tajusin, että en ole nähnyt niitä kahta narttua paikalla lainkaan ja ne olivatkin jääneet pois. Täten Hippu oli ainoa, jolle serti voitaisiin antaa. Kamala jännitys päällä kehään ja Hippu seisoi alkuun kivasti. Mutta sitten... Pläts. Puolen kierroksen jälkeen olisin voinut todeta tuomarille että moro me lähdetään kotiin. En saanut koiraa liikkumaan mitenkään. Ei vaikka mitä tein. Yritin jopa ihan pysähtyä, peruuttaa muutaman askeleen, vaikkei se ehkä olekaan kovin hyvä asia kehässä. Mutta ei, ei tullut kyllä mitään taas. Pelkkää laukkaa ja hyppyjä, ravatessakin koira oli niin löysän lötkeä että voi taivas. Kierroksen jälkeen tuomari totesi, että "Onpa sillä pentumainen käytös vielä." ja tuli vähän sellainen "Ai really, en huomannutkaan..." -fiilis :D Etu- ja takaliikkeet mentiin samalla tyylillä ja olin todella jo valmis luovuttamaan. Pöydällä Hippu sentään oli nätisti ja seisoi hyvin. Mutta maassa tuomari seisotti kauan ja Hippu suurinpiirtein lönkötti lonkalla siinä. Yritin korjata, laittaa paremmin, kehua iloisella äänellä että se ryhdistyisi ja nostaisi edes hännän jnejne., mutta ei mitään vaikutusta. Se oli ihan kuin ylikeitetty makaroni. Ja seisoessa se on vielä yleensä niin napakka ja ryhdikäs :D EH:han sieltä napsahti sitten, tosin luokkavoitolla. Mutta eipä se paljoa ilahduttanut, kun olisi ollut se "helppo" serti saatavilla.
Arvostelupaperi oli täynnä tekstiä, nyt melkein viikkoa myöhemmin sieltä löytää jopa jo jotain positiivista. Aikamoista settiä kuitenkin:
"2,5v. keskikokoa korkeampi. Oikeatyyppinen narttu, jolla kokoonsa nähden hieman kevyt raajaluusto. Hieman avonaiset edestä. Kauttaaltaan hieman löysässä kunnossa. Kapeahko pään kiila. Korrekti hampaista. Oikeailmeiset keskitummat silmät. Hieman ohuet ja kookkaat korvat. Pitkähkö ja vahvuutta vailla oleva kaula. Hieman venytetty lanneosa ja matalahko hännän kiinnitys. Reilun pituinen, hieman ohut häntä. Toivoisin kiinteämmät ranteet ja kiinteämmät sekä paksummat tassut. Miellyttävä, pirteä luonne. Oikealaatuinen, lyhyehkö peitinkarva. Hyvä värivaihtelu. Runsaasti valkosita kaulassa, eturinnassa. Toivoisin enemmän lihasvolyymiä."
AVO EH AVK1
Ei ollut siis ihan varsinaisesti meidän huippuhetkiä :D Hipun Hukka-siskokin sai valioluokasta EH:n vähän samantyyppisellä arvostelulla ja oli kilpailuluokan kolmas.
Jälkeenpäin kuulin useammastakin paikasta, että Kärdi on tarkka tuomari ja koiran tulee olla todella hyvä että ERIn saa. Eli oikeasti EH:kin on hyvä, mutta mjääh, kyllähän sitä silti vähän pitää märehtiä ;) Totesimme Hukan Jenni-omistajan kanssa, että tämä päivä jääköön unholaan :D
Seuraavan kerran pyörähdämme kehässä Hyvinkään ryhmänäyttelyssä Esko Nummijärven arvosteltavana syyskuun lopulla. Siellä on siis tiedossa paaaaljon liikettä, josko Hippukin jossain kohtaa onnistuisi liikkumaan hyvin ;) Ja pitää varmaan kuntoilla hieman etukäteen :D
Tämän näyttelyn jälkeen jäämmekin taas jonkunmittaisella tauolle ja pidämme mammalomaa :D Meille on nimittäin tulossa karvaista perheenlisäystä! Hipun pikkuveli (isä: C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA Grålötens Rumplösä Rally Rune, emä: FI MVA NO MVA Svedala Peppi Porslinsdocka) muuttaa meille syys-lokakuun vaihteessa sijoitukseen :) Kiitos Jarille tästä tilaisuudesta, toivotaan että pikkupojasta kasvaa ajanmyötä terve, mukavaluonteinen ja kaunis uros, joka voisi omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti gööttien jalostukseen. Pikkuveikka edustaa nimittäin erittäin harvinaista Tjappo-uroslinjaa (lisää aiheesta täällä) :) Tavoitteena olisi pennun kanssa aloittaa toko ja näyttelyt, ehkä sitä agilityäkin omaksi iloksi. Sen näkee sitten kun pentu kasvaa. Ja voihan se olla, että kokeilemme jotain aivan uutta!
Lopuksi muutama kuva vielä koirista (tai lähinnä Hipusta) päiväretkellä Torronsuolla. Vaikka syksyn tulo tuntuu ankealta, on siinä kuitenkin omia ihaniakin puoliaan. Syksyn värit ja aurinko kuvissa ovat mahtavia! :)
Kivaa oli siihen asti, että Hippu tipahti pitkospuulta hepulipäissään ja juoksi täysillä päin pitkospuun "tukirakennetta" :D Sen jälkeen se joutui hihnaan, vaikka olikin vapaana ehkä pari minuuttia kuvien ottamista varten... Uskomaton elukka :D
Huomenna mennään katsomaan pentuja ja lauantaina on Lempäälässä gööttipäivä, niistä juttua toivottavasti jo ensi viikolla! :)
- Emma
perjantai 2. elokuuta 2013
Erikoisnäyttely 2013
Heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi oli järjestettu gööttien erikoisnäyttely Poriin, kansainvälisen näyttelyn yhteyteen. Hippu ilmoitettiin toki myös karkeloihin, koska aina on mukava lähteä rodun järjestämään tapahtumaan moikkaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin!
Samalla pääsimme pienelle kesälomareissulle, sillä lähdimme reissuun jo perjantaina ja olimme pari yötä Akin isovanhemmilla Eurassa. Olipas mukava päästä maalle ja kun sääkin suosi, oli mahtavaa viettää aikaansa ulkoillen koirien kanssa ja ilman sekä saunoen kunnon puusaunassa! Elvi varsinkin nautti auringonottomahdollisuudesta maaten liinan päässä pihalla kaiken mahdollisen ajan :D
Sunnuntaina saimme sitten nauttia auringonlämmöstä oikein riittämiin! Tosin pitää ajatella positiivisesti; mieluummin auringonpaisteessa kuin sateessa ;)
Matkasimme siis sunnuntaiaamuna Porin raviradalle molemmat koirat ja miljoona kassia ja pussukkaa mukana. Näyttelyalueella oli erinomaisesti järjestetty koirien vesihuolto ja Elvi kävikin lähes heti kastautumassa suihkun alla. Elvi vietti päivänsä boksissa, jota yritimme parhaamme mukaan varjostaa, Hipun selkään heitimme aina tilaisuuden niin salliessa märkää pyyhettä, joka taisi kyllä auttaa jotain. Näyttelystä lähtiessä koirat pääsivät vielä lutraamaan raviradan keskellä olevassa lammikossa ja Hippu otti uintimahdollisuudesta kaiken ilon irti :D
Hippu oli ilmoitettu nyt siis toista kertaa avoimeen luokkaan ja tällä kertaa vielä allekirjoittaneen oli tarkoitus esittää koira kehässä. Harjoiteltiin aika paljon kotona ja luotto oli kyllä, että tällä kertaa homma saattaisi onnistua vähän paremmin. Kotona liikkuminenkin oli jo alkanut sujua niin nurmella kuin hiekallakin ilman suurempia ongelmia, toki parantamisen varaa on yhäkin. Hipun lisäksi näyttelyssä "meitä" oli paikalla Hipun sisko Lily (N. Blueberry) avoimessa luokassa, Hipun toinen sisko Hukka (N. Bounceberry) valioluokassa, Hukan kämppis Huli (Ollin-Oilin Aurora) avoimessa luokassa, Hipun veljet Kössi (N. Bearberry) ja Lenni (N. Boysenberry) valioluokassa ja Jussi (N. Diamond) junioriluokassa. Lilyn ja Hulin kanssa mentiin peräkanaa avoimen luokan alkukehään, mukaan oli ilmoitettu 13 narttua joista muutama oli poissa. Hippu liikkui heti alkuun aika kivasti ja saatoin antaa sille vain pitkän remmin ja vapauden liikkua itse. Eli parempaan suuntaan ollaan asiassa ehdottomasti menty! Lämmin sääkin saattoi rauhoittaa sopivasti, mutta en valita :D
Pöytäharjoittelustakin on ollut selvästi hyötyä. Kiitos Annelle (Piskipalvelu) opastuksesta ja neuvoista sekä Jarille Hipun esittämisesti Tuusulan näyttelyssä; näistä on selkeästi ollut apua meidän pöytäkriiseilyssä :)! Nostin Hipun pöydälle ajoissa, jotta se (ja minä..) ehtii rauhoittua kunnolla (ja varastaa puolet nameista namitaskusta) ja alkaisi seistä kunnolla ilman että tarjoaa istumista, makaamista ja peruuttamista. Tuomarin tullessa sitä katsomaan oli meillä jo ihan mukava harmonia ja Hippu seisoi nätisti paikallaan. Tuomari laski hampaat tosi tarkkaan ja viimeisten kohdalla Hippu oli jo vähän sitä mieltä, että josko päätä repimällä sekin loppuisi. Tuomari vaan ystävällisesti totesi katsovansa nyt loppuun ja katsoikin.
Sitten pyörähdettiin hieman kehässä ja jee, koira liikkui yhä tosi hyvin!
Seisottaessa oli itsellä jo sellainen hyvä fiilis, että ei enää stressannut. Että jos koira liikahtaa ja pitää korjata niin sitten korjataan ilman kiirettä, ei ne koneita ole. Kaikki mitä arvostelusta kuulin, kuulosti oikein mukavalta ja vielä yhden juoksukierroksen jälkeen saatiin käteen punainen nauha!
Loppujen lopuksi kilpailuluokassa oli vain neljä koiraa ja myös meidän porukan Huli oli päässyt neljän parhaan joukkoon. Siellähän me Jennin kanssa hysteerisenä hihitettiin vuorotellen, että "Miten voidaan täällä olla?" :D Meitä juoksutettiin vuorotellen kolmio ja SE oli vaikea. Hippu ei liikkunut siinä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varmaan osaksi kyllä johtui siitä, että itsellä ei keskittyminen enää riittänyt muuhun kuin siihen hemmetin kolmioon. Päästiin vielä toisen nartun kanssa kaksistaan tekemään kierros ja lopuksi tuomari sijoitti koirat. Hippu oli mahtavasti kolmas, Huli neljäs! Hienot tytöt meillä siis :) Ja riemu ratkesi siinä kohtaa, kun kehätoimitsija ilmoitti myös Hipun saaneen SA:n! Ensimmäinen SA ja vielä erkkarista, kylläpä hymyilytti :)
Paras narttu -kehää saatiin sitten odotellakin ihan hyvän aikaa ja Hippu ei siellä meinannut ekalla kierroksella oikein liikkua taas. Toisella kierroksella petrasi hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) meidät käteltiin ulos. Oli kuitenkin hienoa esittää koiraa ekaa kertaa PN-kehässä ja vieläpä erkkarissa :) Meidän tulokseksi tuli siis AVO ERI AVK1 SA josta olimme kyllä TODELLA tyytyväisiä!
Arvostelukin haettiin ja luettiin, eihän siinä ollut loppujen lopuksi mitään negatiivista. Tällainen on siis Hippu Maija Mäkisen mielestä:
"2v. 3 kk (muistin sitten iänkin väärin hätäpäissäni :D) vahva komea narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja jo nyt tilava valmis runko. Narttumainen pää, hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja ryhti, täyteläinen eturinta, hyvät kulmaukset, hyvä karva ja värimerkit. Vapaat tehokkaat liikkeet. Hyvä käytös ja temperamentti."
Kokonaisuudessaan meidän porukan menestys oli siis tällainen; Hippu AVO ERI AVK3, Hukka VAL ERI, Huli AVO ERI AKV4, Lily AVO EH, Kössi VAL ERI, Lenni VAL ERI ja Jussi JUN EH.
Hienosti siis meni koko porukalla :) Kasvattajaryhmään mentiin vielä lopuksi porukalla Hippu, Hukka, Lenni ja Kössi, josta tuloksena KASV-3 Kp.
Ihanana yllärinä Hukan ja Hulin omistaja Jenni sai vielä Ilona-kiertopalkinnon, eli hauskan taulun seinälleen vuodeksi! Ensi vuonna hän taas luovuttaa palkinnon jollekin göötti-ihmiselle, joka on vuoden aikana tuonut hänelle henkilökohtaisesti iloa koiraharrastuksen parissa :)
Meillä oli kerrassaan mahtava päivä ja sen toki kruunasi vielä Hipun sisarusten syntymä. Peppi-äiskä pungersi maailmaan 6 pentua sunnuntaiaamuna ja kaikki voivat hyvin :)
Nautitaan auringosta ja kesästä!
Seuraavaan kertaan,
Emma
Samalla pääsimme pienelle kesälomareissulle, sillä lähdimme reissuun jo perjantaina ja olimme pari yötä Akin isovanhemmilla Eurassa. Olipas mukava päästä maalle ja kun sääkin suosi, oli mahtavaa viettää aikaansa ulkoillen koirien kanssa ja ilman sekä saunoen kunnon puusaunassa! Elvi varsinkin nautti auringonottomahdollisuudesta maaten liinan päässä pihalla kaiken mahdollisen ajan :D
Sunnuntaina saimme sitten nauttia auringonlämmöstä oikein riittämiin! Tosin pitää ajatella positiivisesti; mieluummin auringonpaisteessa kuin sateessa ;)
Matkasimme siis sunnuntaiaamuna Porin raviradalle molemmat koirat ja miljoona kassia ja pussukkaa mukana. Näyttelyalueella oli erinomaisesti järjestetty koirien vesihuolto ja Elvi kävikin lähes heti kastautumassa suihkun alla. Elvi vietti päivänsä boksissa, jota yritimme parhaamme mukaan varjostaa, Hipun selkään heitimme aina tilaisuuden niin salliessa märkää pyyhettä, joka taisi kyllä auttaa jotain. Näyttelystä lähtiessä koirat pääsivät vielä lutraamaan raviradan keskellä olevassa lammikossa ja Hippu otti uintimahdollisuudesta kaiken ilon irti :D
Hippu oli ilmoitettu nyt siis toista kertaa avoimeen luokkaan ja tällä kertaa vielä allekirjoittaneen oli tarkoitus esittää koira kehässä. Harjoiteltiin aika paljon kotona ja luotto oli kyllä, että tällä kertaa homma saattaisi onnistua vähän paremmin. Kotona liikkuminenkin oli jo alkanut sujua niin nurmella kuin hiekallakin ilman suurempia ongelmia, toki parantamisen varaa on yhäkin. Hipun lisäksi näyttelyssä "meitä" oli paikalla Hipun sisko Lily (N. Blueberry) avoimessa luokassa, Hipun toinen sisko Hukka (N. Bounceberry) valioluokassa, Hukan kämppis Huli (Ollin-Oilin Aurora) avoimessa luokassa, Hipun veljet Kössi (N. Bearberry) ja Lenni (N. Boysenberry) valioluokassa ja Jussi (N. Diamond) junioriluokassa. Lilyn ja Hulin kanssa mentiin peräkanaa avoimen luokan alkukehään, mukaan oli ilmoitettu 13 narttua joista muutama oli poissa. Hippu liikkui heti alkuun aika kivasti ja saatoin antaa sille vain pitkän remmin ja vapauden liikkua itse. Eli parempaan suuntaan ollaan asiassa ehdottomasti menty! Lämmin sääkin saattoi rauhoittaa sopivasti, mutta en valita :D
Pöytäharjoittelustakin on ollut selvästi hyötyä. Kiitos Annelle (Piskipalvelu) opastuksesta ja neuvoista sekä Jarille Hipun esittämisesti Tuusulan näyttelyssä; näistä on selkeästi ollut apua meidän pöytäkriiseilyssä :)! Nostin Hipun pöydälle ajoissa, jotta se (ja minä..) ehtii rauhoittua kunnolla (ja varastaa puolet nameista namitaskusta) ja alkaisi seistä kunnolla ilman että tarjoaa istumista, makaamista ja peruuttamista. Tuomarin tullessa sitä katsomaan oli meillä jo ihan mukava harmonia ja Hippu seisoi nätisti paikallaan. Tuomari laski hampaat tosi tarkkaan ja viimeisten kohdalla Hippu oli jo vähän sitä mieltä, että josko päätä repimällä sekin loppuisi. Tuomari vaan ystävällisesti totesi katsovansa nyt loppuun ja katsoikin.
Sitten pyörähdettiin hieman kehässä ja jee, koira liikkui yhä tosi hyvin!
Seisottaessa oli itsellä jo sellainen hyvä fiilis, että ei enää stressannut. Että jos koira liikahtaa ja pitää korjata niin sitten korjataan ilman kiirettä, ei ne koneita ole. Kaikki mitä arvostelusta kuulin, kuulosti oikein mukavalta ja vielä yhden juoksukierroksen jälkeen saatiin käteen punainen nauha!
Loppujen lopuksi kilpailuluokassa oli vain neljä koiraa ja myös meidän porukan Huli oli päässyt neljän parhaan joukkoon. Siellähän me Jennin kanssa hysteerisenä hihitettiin vuorotellen, että "Miten voidaan täällä olla?" :D Meitä juoksutettiin vuorotellen kolmio ja SE oli vaikea. Hippu ei liikkunut siinä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varmaan osaksi kyllä johtui siitä, että itsellä ei keskittyminen enää riittänyt muuhun kuin siihen hemmetin kolmioon. Päästiin vielä toisen nartun kanssa kaksistaan tekemään kierros ja lopuksi tuomari sijoitti koirat. Hippu oli mahtavasti kolmas, Huli neljäs! Hienot tytöt meillä siis :) Ja riemu ratkesi siinä kohtaa, kun kehätoimitsija ilmoitti myös Hipun saaneen SA:n! Ensimmäinen SA ja vielä erkkarista, kylläpä hymyilytti :)
Paras narttu -kehää saatiin sitten odotellakin ihan hyvän aikaa ja Hippu ei siellä meinannut ekalla kierroksella oikein liikkua taas. Toisella kierroksella petrasi hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) meidät käteltiin ulos. Oli kuitenkin hienoa esittää koiraa ekaa kertaa PN-kehässä ja vieläpä erkkarissa :) Meidän tulokseksi tuli siis AVO ERI AVK1 SA josta olimme kyllä TODELLA tyytyväisiä!
Arvostelukin haettiin ja luettiin, eihän siinä ollut loppujen lopuksi mitään negatiivista. Tällainen on siis Hippu Maija Mäkisen mielestä:
"2v. 3 kk (muistin sitten iänkin väärin hätäpäissäni :D) vahva komea narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja jo nyt tilava valmis runko. Narttumainen pää, hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja ryhti, täyteläinen eturinta, hyvät kulmaukset, hyvä karva ja värimerkit. Vapaat tehokkaat liikkeet. Hyvä käytös ja temperamentti."
Kokonaisuudessaan meidän porukan menestys oli siis tällainen; Hippu AVO ERI AVK3, Hukka VAL ERI, Huli AVO ERI AKV4, Lily AVO EH, Kössi VAL ERI, Lenni VAL ERI ja Jussi JUN EH.
Hienosti siis meni koko porukalla :) Kasvattajaryhmään mentiin vielä lopuksi porukalla Hippu, Hukka, Lenni ja Kössi, josta tuloksena KASV-3 Kp.
Ihanana yllärinä Hukan ja Hulin omistaja Jenni sai vielä Ilona-kiertopalkinnon, eli hauskan taulun seinälleen vuodeksi! Ensi vuonna hän taas luovuttaa palkinnon jollekin göötti-ihmiselle, joka on vuoden aikana tuonut hänelle henkilökohtaisesti iloa koiraharrastuksen parissa :)
Meillä oli kerrassaan mahtava päivä ja sen toki kruunasi vielä Hipun sisarusten syntymä. Peppi-äiskä pungersi maailmaan 6 pentua sunnuntaiaamuna ja kaikki voivat hyvin :)
Nautitaan auringosta ja kesästä!
Seuraavaan kertaan,
Emma
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Agilityä ja vähän sairaskertomustakin...
..., kas kummaa. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, mutta harmillista kuitenkin.
Torstaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn ja treenit meni yllättävän kivasti näin pitkän tauon jälkeen. Meidän agilityryhmä treenaa vähän vaihtelevina päivinä ja jostain syystä se on usein ollut joko tokon kanssa päällekkäin tai niin, että olen ollut iltavuorossa. Taukoa ehti tulla varmaan reilu kuukausi, joten uumoilin että vauhtia saattaa taas olla vähän turhan paljon. Luonnollisesti alkuun ekan esteen takana lähdön odottaminen oli taas se vaikein kohta meille, mutta kävin muutaman kerran palkkaamassa paikallaolosta. Loppua kohden odottaminen sujui vähän paremmin ja toiseen suuntaan rataa mennessä alku oli muutenkin helpompi (mun ei tarvinnut ottaa niin pitkää etumatkaa :D).
Rata oli meille aika hankalan mallinen, eli miten se nyt sitten agilitytermein mahtaa mennäkään; neljä suoraa ja mutkat aina suorien päässä. Hipulla on näillä tapana vähän ottaa kovasti vauhtia ja varsinkin jos on putkia, mulla ei ole yleensä toivoakaan pysyä perässä. Kunhan Hippu oppisi vähän irtoamaan, ei tarvitsisi itse mennä jokaisen esteen luo ja pystyisi tekemään muutenkin vähän oikoreittejä. Ekoilla radoilla Hippu (tai minä...) vähän hätäili ja A-esteeltä tultiin vähän vauhdikkaasti alas. Toisella kerralla rauhoittelin vähän menoa ja A:kin meni hieman maltillisemmin ja siitä kepeille suhteellisen rauhassa. Yllättävän hyvin vauhti pysyi kokonaisuudessaan aisoissa, vaikka kovaa sainkin juosta. Pysyin jopa melkein perässä, mutta seuraavana päivänä kyllä huomasi pinkoneensa. Ekojen ratojen jälkeen Hippu rauhoittui aika hyvin jo tekemään ja kuuntelemaan (ja odottamaan perässä rämpivää ohjaajaa... :D) ja viimeisellä radalla yllätyin todella positiivisesti, kun se hakeutui itse oikein kepeille. Mehän mennään kepit vielä verkoilla, mutta tämä oli eka kerta kun se meni itse sinne ilman todella selkeää ohjausta mun ollessa kaikenlisäksi keppien vasemmalla puolella. Kepit se menee kyllä tosi nopeasti muuten, mutta kepeille hakeutuminen on ollut vielä vähän hakusessa. Keppien jälkeen oli taas A-este, josta mentiin hieman vinosti vasemmalle muurille ja siitä piti kääntyä takaisin tulosuuntaan hypylle. Tällä kertaa onnistuin itse jopa ohjauskuviossa ja mentiin kohtuullisen sujuvasti käännös :D Muuten ei kauheasti ole mainitsemisen arvoista, putkeen ja puomille Hippu meni tapansa mukaan varmasti ja kovaa. Edelleen palkataan puomin alastulosta, ettei se keksi taas hypätä puolessa välissä alas niinkuin viime syksynä. Eli varsin onnistuneet treenit kokonaisuudessaan, ehkä me ollaan taas molemmat hieman kehitytty tässä hommassa. Irtoamista tosiaan pitäisi treenata ehkä ihan omana osa-alueenaan, jotta voisin sitä sitten hyötykäyttää.
Hippu oli myös aika herttainen lempiesteensä putken nähdessään. Lähtöpaikan viereen oli jätetty yksi putki vain olemaan ja mun kaivellessa nameja / laittaessa treenitaskua / säätäessä / whatever huomasin Hipun katsovan putkea kohden vähän kaihoisasti. Ensin se ihan vain vilkaisi sitä seistessään mun vieressä, sitten se astahti sitä kohti ja palasi heti kuitenkin takaisin mun viereen. Houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi ja sen oli pakko käydä hipsuttelemassa putkesta läpi. Vähän tyyliin "Hetki, menen äkkii tän ni tuun sit." :D Sitten mentiin radalle.
Mutta kivat oli treenit ja päästiin tekemään aika paljon, kun treenaajia oli vähän.
Elvi oli mukana odottelemassa lähinnä sen takia, että usein käyn niiden kanssa lenkillä treenien jälkeen. On mukavaa vaihtelua lenkkeillä toisella puolella kaupunkia ja vähän enemmän maaseudulla. Lähdin sitten kävelemään ja Hippu oli tapansa mukaan irti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes totesin meidän lenkkireitin olevan oikea punkkiparatiisi; heinikko oli kasvanut aivan järjettömän korkeaksi. Hippu oli jo ehtinyt hieman heinikossa rymytä, joten totesin vain että pitää tehdä sille tarkka punkkisyyni kotona. Autolle kun päästiin ja koirat hyppäsivät autoon, huomasin että jostain oli tullut verta koirien pyyhkeelle. Pikainen vilkaisu koiriin päin ja äkkiähän se syy selvisi. Hipun takatassun varvas oli aivan veressä :( Nopea tsekkaus että mitään ei ole irtipoikki ja äkkiä kotiin. Huuhtelun jälkeen sain taas todeta, että polkuanturahan se viimekesän tapaan taas oli mennyt, tällä kertaa harmillisesti vaan pahemmin. Varpaan polkuanturan kärjestä oli lähtenyt ihan kunnon pala, joka roikkui ihoriekaleella kiinni. Verenvuoto onneksi lakkasi suihkuttelun aikana ja näin, että vamma on onneksi vain pinnallinen. Totesin sen kuitenkin vaativan eläinlääkärin hoitoa, joten ei kun jalka pakettiin ja odottamaan aamua ja eläinlääkärin ajanvarausta. Ja toiseen pakettiin. Ja kolmanteen. Aamulla vielä neljäs. Ei pysynyt sitten mikään viritys...
Sain onneksi kunnaneläinlääkäriltä ajan yhdeksi perjantai-iltapäivälle ja totesimme yhdessä, että luultavasti riekale pitää leikata irti. Näin tehtiin. Eli yhdeltä saavuimme vastaanotolle ja eläinlääkäri rauhoitti Hipun tutkimisen jälkeen. Tai siis piti rauhoittaa ja puuduttaa, mutta Hippu nukkui sitten ihan koko rahan edestä. Eläinlääkäri nipisteli sitä kirsusta ja ihmetteli että miten se niin syvään nukahti :D Riekale leikattiin irti ja paketointia aloittaessa eläinlääkäri tuikkasi Hipun persuksiin herätyspiikin, jotta se suvaitsisi joskus herätä. Sain myös samalla oivan vinkin jalan paketointiin, ettei töppönen aina valu pois. Eläinlääkäri kääri pitkän teipin rullalle pitkittäin ja laittoin sen koiran sääreen, ja alkoi siihen päälle kääriä sidettä, jolloin se tarttui teippiin! Hippu sain 10 päivän antibioottikuurin ja minä suosituksen lähteä ostamaan suojatossua. "Saattaa tulla taloudellisemmaksi." :D
Heräsihän se koirakin vihdoin, kun käännettiin rinnan päälle makaamaan pöydälle. Loppupäivä menikin sitten mukavasti huuruissa ja matka Jyväskylään ristiäisiin sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.
Että tällaista taas vaihteeksi. Kiitämme itseämme siitä että meillä on koiralle vakuutus ja toivomme itsellemme myös paljon kärsivällisyyttä Hipun sairasloman ajaksi. Että tais tulla taas hetken tauko siihen agilityyn, vaikka olikin niin hyvä draivi. Tokokentällekään ei varmaan pariin viikkoon mennä, täytyy nyt seurailla miten haava paranee. Nyt se näyttää jo onneksi kuivalta ja on tämän päivän ollut ilman suojaa sisällä. Ulos pitää vielä kääräistä kunnollinen potkun ja raahauksen kestävä sidos, Hippu kun on aika näppärä noiden kanssa.
Ja Hippu lähettää terveisensä kaikille koiraystäville: jos lähtee Jyväskylään viettämään hotellielämää, kannattaa laittaa jalkaan vihreä ja näkyvä kääre, jotta saa paljon huomiota, sääliä ja rapsutuksia ;)
Koirat taitavat olla suhteellisen harvinainen näky Jyväskylän keskustassa, niin paljon saivat meidän maalaistollot huomiota osakseen :) Ja Sokos-hotelli on mukava paikka koirien kanssa yöpymiseen, taas molemmat koirat saivat oman tervetuliaispaketin herkkuineen ja kakkapusseineen! Elville pisteet hyvästä esityksestä, sillä oli selvästi joku kaupunkilaisrooli päällä hotellille mennessä. Se vaan makoili hotellin aulassa kaiken vilskeen keskellä ja katseli ympärilleen sen näköisenä, että "Nooh, odotellaan tässä nyt sitten, siihen me ollaan New Yorkissakin totuttu..." :D
Ensi kertaan taas, toivottavasti paremmissa merkeissä!
- Emma
Torstaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn ja treenit meni yllättävän kivasti näin pitkän tauon jälkeen. Meidän agilityryhmä treenaa vähän vaihtelevina päivinä ja jostain syystä se on usein ollut joko tokon kanssa päällekkäin tai niin, että olen ollut iltavuorossa. Taukoa ehti tulla varmaan reilu kuukausi, joten uumoilin että vauhtia saattaa taas olla vähän turhan paljon. Luonnollisesti alkuun ekan esteen takana lähdön odottaminen oli taas se vaikein kohta meille, mutta kävin muutaman kerran palkkaamassa paikallaolosta. Loppua kohden odottaminen sujui vähän paremmin ja toiseen suuntaan rataa mennessä alku oli muutenkin helpompi (mun ei tarvinnut ottaa niin pitkää etumatkaa :D).
Rata oli meille aika hankalan mallinen, eli miten se nyt sitten agilitytermein mahtaa mennäkään; neljä suoraa ja mutkat aina suorien päässä. Hipulla on näillä tapana vähän ottaa kovasti vauhtia ja varsinkin jos on putkia, mulla ei ole yleensä toivoakaan pysyä perässä. Kunhan Hippu oppisi vähän irtoamaan, ei tarvitsisi itse mennä jokaisen esteen luo ja pystyisi tekemään muutenkin vähän oikoreittejä. Ekoilla radoilla Hippu (tai minä...) vähän hätäili ja A-esteeltä tultiin vähän vauhdikkaasti alas. Toisella kerralla rauhoittelin vähän menoa ja A:kin meni hieman maltillisemmin ja siitä kepeille suhteellisen rauhassa. Yllättävän hyvin vauhti pysyi kokonaisuudessaan aisoissa, vaikka kovaa sainkin juosta. Pysyin jopa melkein perässä, mutta seuraavana päivänä kyllä huomasi pinkoneensa. Ekojen ratojen jälkeen Hippu rauhoittui aika hyvin jo tekemään ja kuuntelemaan (ja odottamaan perässä rämpivää ohjaajaa... :D) ja viimeisellä radalla yllätyin todella positiivisesti, kun se hakeutui itse oikein kepeille. Mehän mennään kepit vielä verkoilla, mutta tämä oli eka kerta kun se meni itse sinne ilman todella selkeää ohjausta mun ollessa kaikenlisäksi keppien vasemmalla puolella. Kepit se menee kyllä tosi nopeasti muuten, mutta kepeille hakeutuminen on ollut vielä vähän hakusessa. Keppien jälkeen oli taas A-este, josta mentiin hieman vinosti vasemmalle muurille ja siitä piti kääntyä takaisin tulosuuntaan hypylle. Tällä kertaa onnistuin itse jopa ohjauskuviossa ja mentiin kohtuullisen sujuvasti käännös :D Muuten ei kauheasti ole mainitsemisen arvoista, putkeen ja puomille Hippu meni tapansa mukaan varmasti ja kovaa. Edelleen palkataan puomin alastulosta, ettei se keksi taas hypätä puolessa välissä alas niinkuin viime syksynä. Eli varsin onnistuneet treenit kokonaisuudessaan, ehkä me ollaan taas molemmat hieman kehitytty tässä hommassa. Irtoamista tosiaan pitäisi treenata ehkä ihan omana osa-alueenaan, jotta voisin sitä sitten hyötykäyttää.
Hippu oli myös aika herttainen lempiesteensä putken nähdessään. Lähtöpaikan viereen oli jätetty yksi putki vain olemaan ja mun kaivellessa nameja / laittaessa treenitaskua / säätäessä / whatever huomasin Hipun katsovan putkea kohden vähän kaihoisasti. Ensin se ihan vain vilkaisi sitä seistessään mun vieressä, sitten se astahti sitä kohti ja palasi heti kuitenkin takaisin mun viereen. Houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi ja sen oli pakko käydä hipsuttelemassa putkesta läpi. Vähän tyyliin "Hetki, menen äkkii tän ni tuun sit." :D Sitten mentiin radalle.
Mutta kivat oli treenit ja päästiin tekemään aika paljon, kun treenaajia oli vähän.
Elvi oli mukana odottelemassa lähinnä sen takia, että usein käyn niiden kanssa lenkillä treenien jälkeen. On mukavaa vaihtelua lenkkeillä toisella puolella kaupunkia ja vähän enemmän maaseudulla. Lähdin sitten kävelemään ja Hippu oli tapansa mukaan irti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes totesin meidän lenkkireitin olevan oikea punkkiparatiisi; heinikko oli kasvanut aivan järjettömän korkeaksi. Hippu oli jo ehtinyt hieman heinikossa rymytä, joten totesin vain että pitää tehdä sille tarkka punkkisyyni kotona. Autolle kun päästiin ja koirat hyppäsivät autoon, huomasin että jostain oli tullut verta koirien pyyhkeelle. Pikainen vilkaisu koiriin päin ja äkkiähän se syy selvisi. Hipun takatassun varvas oli aivan veressä :( Nopea tsekkaus että mitään ei ole irtipoikki ja äkkiä kotiin. Huuhtelun jälkeen sain taas todeta, että polkuanturahan se viimekesän tapaan taas oli mennyt, tällä kertaa harmillisesti vaan pahemmin. Varpaan polkuanturan kärjestä oli lähtenyt ihan kunnon pala, joka roikkui ihoriekaleella kiinni. Verenvuoto onneksi lakkasi suihkuttelun aikana ja näin, että vamma on onneksi vain pinnallinen. Totesin sen kuitenkin vaativan eläinlääkärin hoitoa, joten ei kun jalka pakettiin ja odottamaan aamua ja eläinlääkärin ajanvarausta. Ja toiseen pakettiin. Ja kolmanteen. Aamulla vielä neljäs. Ei pysynyt sitten mikään viritys...
Sain onneksi kunnaneläinlääkäriltä ajan yhdeksi perjantai-iltapäivälle ja totesimme yhdessä, että luultavasti riekale pitää leikata irti. Näin tehtiin. Eli yhdeltä saavuimme vastaanotolle ja eläinlääkäri rauhoitti Hipun tutkimisen jälkeen. Tai siis piti rauhoittaa ja puuduttaa, mutta Hippu nukkui sitten ihan koko rahan edestä. Eläinlääkäri nipisteli sitä kirsusta ja ihmetteli että miten se niin syvään nukahti :D Riekale leikattiin irti ja paketointia aloittaessa eläinlääkäri tuikkasi Hipun persuksiin herätyspiikin, jotta se suvaitsisi joskus herätä. Sain myös samalla oivan vinkin jalan paketointiin, ettei töppönen aina valu pois. Eläinlääkäri kääri pitkän teipin rullalle pitkittäin ja laittoin sen koiran sääreen, ja alkoi siihen päälle kääriä sidettä, jolloin se tarttui teippiin! Hippu sain 10 päivän antibioottikuurin ja minä suosituksen lähteä ostamaan suojatossua. "Saattaa tulla taloudellisemmaksi." :D
Heräsihän se koirakin vihdoin, kun käännettiin rinnan päälle makaamaan pöydälle. Loppupäivä menikin sitten mukavasti huuruissa ja matka Jyväskylään ristiäisiin sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.
Että tällaista taas vaihteeksi. Kiitämme itseämme siitä että meillä on koiralle vakuutus ja toivomme itsellemme myös paljon kärsivällisyyttä Hipun sairasloman ajaksi. Että tais tulla taas hetken tauko siihen agilityyn, vaikka olikin niin hyvä draivi. Tokokentällekään ei varmaan pariin viikkoon mennä, täytyy nyt seurailla miten haava paranee. Nyt se näyttää jo onneksi kuivalta ja on tämän päivän ollut ilman suojaa sisällä. Ulos pitää vielä kääräistä kunnollinen potkun ja raahauksen kestävä sidos, Hippu kun on aika näppärä noiden kanssa.
Ja Hippu lähettää terveisensä kaikille koiraystäville: jos lähtee Jyväskylään viettämään hotellielämää, kannattaa laittaa jalkaan vihreä ja näkyvä kääre, jotta saa paljon huomiota, sääliä ja rapsutuksia ;)
Koirat taitavat olla suhteellisen harvinainen näky Jyväskylän keskustassa, niin paljon saivat meidän maalaistollot huomiota osakseen :) Ja Sokos-hotelli on mukava paikka koirien kanssa yöpymiseen, taas molemmat koirat saivat oman tervetuliaispaketin herkkuineen ja kakkapusseineen! Elville pisteet hyvästä esityksestä, sillä oli selvästi joku kaupunkilaisrooli päällä hotellille mennessä. Se vaan makoili hotellin aulassa kaiken vilskeen keskellä ja katseli ympärilleen sen näköisenä, että "Nooh, odotellaan tässä nyt sitten, siihen me ollaan New Yorkissakin totuttu..." :D
Ensi kertaan taas, toivottavasti paremmissa merkeissä!
- Emma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)