Gööttipainia ja tikkupullaa!

Lauantaina 2.3. vietettiin kasvattajan luona hauska päivä kera kahdeksanpäisen gööttilauman. Mukana oli niin Hipun sisaruksia omistajineen kuin koiria muistakin pentueista, sekä yksi vieraileva tähti. Ja tietysti Peppi-äiskä emännöimässä!

Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.

Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)

Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...

Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)

Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.

Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3


(c) Jari Mäki

Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)


Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)


Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu


Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)


Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.


Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D


Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).


"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D


Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3


Ja iloinen Paavo!

Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D

Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3

Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !

Kuulemisiin,
Emma

Haaste ja kuulumisia

Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?

Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.

1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.

2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.

3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.

4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).

5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.

6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3

7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!

8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.

Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)

Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.

Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)

Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!

Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.

Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!

Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)

Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)

NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)



Synttärisankari ja kakkuposeeraus


Hyvää kakkua!

 
Vieraalle tarjottiin kans :)


Kuulumisiin taas,
Emma

... ja niitä loppukesän ajatuksia

Emma ryhdistäytyy ja kirjoittaa kuulumisia täältä päin! :)

Kesä alkaa vääjäämättä olla ohi ja kylmät syyssäät hyväksyttävä tosiasia. Se ei meitä toivottavasti kovin paljoa lannista harrastusrintamalla, vaikka näyttelytaukoa pidetäänkin.

Elokuun alussa oli tosiaan jo kauan odotettu erkkarireissu Kuopioon! Torstai-iltapäivänä pakattiin auto aivan täyteen tavaraa ja suunnattiin auton keula kohti Savoa. Elvi jätettiin matkalla hoitoon, ettei reppanan tarvitse viettää mökissä pitkiä päiviä yksin näyttelyporukkaa odotellen. Ja veikkaan, ettei se liiemmin myöskään olisi arvostanut kuuden göötin seuraa :D Saavuttiin majoitukseen iltamyöhällä ja osa porukasta olikin jo paikalla. Matkaan oli lähtenyt mielettömän kiva porukka; kasvissetä ( :D ) puoliskoineen, Hipun emä Peppi, A-pentueen narttu Mosse, Hipun veli Kössi omistajineen ja "pikkuveljensä" Paavon (C-pentueesta) kera, sekä Hipun toinen veli Tase omistajansa kanssa. Riemukas viikonloppu oli siis tiedossa :)

Tavoitteeksihan olimme asettaneet tälle viikolle edes yhden ERIn saaminen, näyttelymenestys kun viime aikoina ei ollut kovin kummoista.

Perjantaina oli aika suunnata ensimmäistä kertaa Sorsasalon raviradalle ja tiedossa oli KV-näyttely, jossa tuomarina oli kreikkalainen Stelios Makaritis. Hippu oli ihan kivalla tuulella, ja kulki kehässä ihan siedettävästi. Tuloksena oli tavoitteeksi asetettu JUN ERI ja sijoitus vielä, JUK4. Arvostelu oli hyvä!
"Quite nice type. Pleasing head & expression. Good head proportions. Nice ears, very nice neck. A bit upright shoulders. Quite nice upper arm. Excellent topline, croup. Good ribs, I prefer shorter loin. Need to improve front & rear movement."
Aikalailla siis sellaista tekstiä, jota itsekin olen ajatellut.

Saimme myös kasvattajaryhmän kasaan tuloksella KAS 3 KP :)

Lauantaina oli erkkarin vuoro, johon junnuluokan lisäksi olimme päättäneet ilmoittaa Hipun parikilpailuun veljensä Tasen kanssa. Tuomarina oli ruotsalainen Bo Skalin. Hippu oli ennen kehää aivan mahdoton, "keuli" hihnaa vasten ja kohelsi. Vähän jännityksellä menin kehään ja pöydällä vuoroa odottaessa onnistuin vielä saamaan lukon irti pannasta. Mitään ei onneksi ehtinyt tapahtua ja kehässä kaikki meni ihan kivasti. Kuvista päätellen Hippu ei edelleenkään osaa kävellä kunnolla, mutta ehkä se harjoittelulla vielä paranee. Tuloksena kuitenkin JUN ERI, sijoitusta ei 10 muun junnunartun joukossa hellinnyt.
"Feminint huvud, bra uttryck, trevlig temperament, bra hals som inte får bli längre, stark rygg, korrekta vinklar, står bra på sina tassar, lite lös i fronten i rörelse, bra päls o färg."

Parikilpailussa Hippu ja Tase eivät sijoittuneet, mutta yllättivät ainakin minut erittäin positiivisesti hyvällä käytöksellään. Hippu sisaruksineen ovat kaikki aika vilkkaita äitinsä tapaan ja parikilpailu olisi voinut päätyä täyteen katastrofiin :D

Kasvattajaryhmä saatiin taas kasaan, tuloksena KP ilman sijoitusta.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä oli vuorossa vielä viimeinen KV, jossa oli tuomarina suomalainen Johan Juslin. Kaikki taisi olla jo vähän väsyneitä ja Hippu oli aika mahdoton kehässä. Maassa oli paljon hajuja, pari karkkiakin löysin kehästä, mutta eihän se kaikkea selitä. Nenä maassa mentiin melkein koko ajan ja seisominenkin oli välillä tosi hankalaa. Tulokseksi saatiin kuitenkin JUN ERI, ja tietenkin se "viides" sija viidestä nartusta ;)
"Sopusuhtainen narttu, jolla lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa, hyvät pään linjat, pehmeä välikäsi, litteät käpälät, hyvä ylälinja, pentumaiset liikkeet."

Kasvattajaryhmä saatiin hienosti kasaan vielä viimeisenäkin päivänä, tuloksena KAS 3.

Kokonaisuudessaan varsin onnistunut näyttelyreissu, koska tahansa lähdettäisiin uudelleen :) Porukka oli, kuten odotettiinkin, mahtava ja illat kuluivat rentoa yhteistä aikaa viettäen. Koirat tulivat superhyvin toimeen keskenään ja saivat touhuta ja leikkiä yhdessä koko viikonlopun. Suuret kiitokset vielä Jari-kasvissedälle, joka järkkäsit tämän kaiken ja muulle porukalle hyvästä seurasta :)

Elvi oli viihtynyt mainiosti hoitopaikassaan ja elellyt siellä vähän kuin kotona yksin ollessaan ;) Viestiä facebookissa "Elvi jäi kiinni siitä, että se oli alkanut elää herroiksi meidän poissa ollessa: vierashuoneen sängyn päiväpeitto oli aivan karvoissa ;)!"

Tämän näyttelyreissun loppupäätelmänä lienee, että ei auta muu kuin harjoittella sitä kävelemistä. Kunpa vain tietäisi miten... Seisominen sujuu onneksi jo aika hyvin. Aiotaan nyt pitää näyttelytaukoa jonkin aikaa, ehkäpä keväällä taas katselemme mitkä tuulet puhaltaa :)

Hieman kuvasatoa Kuopion reissulta. Jostain syystä kuvat ovat muuttuneet kummallisen sinisävyisiksi, mutta näkee niistä nyt jotain sentään :)

Ryhmärämä, eli Nordvillen porukka :)
Aki, Heidi ja Kössi, Jari ja Peppi, Tuomas ja Paavo,
Toni ja Mosse, Emma ja Hippu sekä Tiina ja Tase

Ei näin...

Hippu ja Tase, kuin kaksi marjaa :)

Kasvattajaryhmä sunnuntaina

Tässä syyskuun alussa käytiin sitten koirien kanssa Riihimäellä match showssa. Hippu lähti harjoittelemaan näyttelykäytöstä ja Elvi ihan vaan seuraneidiksi ja ihan omaksi ilokseen myös kehään.

Hippu osallistui pieniin aikuisiin saaden sinisen nauhan (parina sheltti), eikä sijoitusta sinisten kehässä tullut. Käytös oli taas vähän sellaista, että voihan huoh. Kehä oli hiekkapohjainen ja siellä epäilemättä oli taas kaikenlaisia herkkuja. Ihan hirveästi tuomari ei siis varmaan saanut nähdä sellaista "iloista yhteistyötä koiran ja esittäjän välillä" kun mulla kasvoi kasvamistaan sarvi otsaan ja Hippu vähän välitti mun muka-iloisista pyynnöistä ja kehuista.... :D Eli joo, me taas ehkä jäädään kotiin harjoittelemaan, ja Aki vie Hipun seuraavalla kerralla kehään...

Elvi sen sijaan räjäytti potin (ainakin meidän mittakaavassa :D) Akin kanssa isojen aikuisten kehässä. Se sai punaisen nauhan (parina nuori husky), tuomarin kommentilla "tänään kokemus voitti nuoruuden". Punaisten kehässä (15 koiraa yhteensä) Elvi oli tietenkin se viimeinen ulosheitetty ennen sijoitusta, eli "viides". Tuomari sanoi kuitenkin erittäin kauniisti, joka hälvensi harmistusta todella paljon! "Tämä on se ikävin vaihe joutua pois kehästä, mutta kiitos teille osallistumisesta. Tämä on varsin hurmaava persoona ja kaunis koira." Melkein tirahti tippa linssiin mulla kehän laidalla, Elvi niin topakkana ja tärkeenä taas kehässä, ihana mummonäätä <3

Kuvia ei mätsäristä otettu, oltiin niin kiireisiä händlereitä :D

Mitään muuta ihmeellistä tässä ei kai ole tapahtunut, agilitytreeneissä ollaan käyty Hipun kanssa ja viimeksi oli viimeiset treenit ennen talvikauden alkua. Huomenna on vielä jotkut syyskauden päättäjäiset, mutta sen jälkeen jäädää tauolle. Talvitreeneihin ei osallistuta, mutta ajattelin hommata Hipulle ihan vaan muutaman oman esteen kotitreenailua varten ;) Ja sitä näyttelyhommaa pitäs nyt vaan hioa, prkl...

No sehän vielä piti kertomani, että maanantaina käytiin Hipun kanssa luustokuvissa Kankaanpäässä ja kivat tulokset lähti ainakin Kennelliittoon. Toivotaan, että samanlaisia tulevat takaisinkin (ellei parempina ;)) ! Eli lonkat lähti A/A:na, kyynärät 1/0 ja selkä terve. Tässä nyt syksyn tai talven aikana käväistään vielä varmaan tutkimassa polvet ja silmät.

Vajaan parin viikon päästä suunnataan taas Hipun kanssa Viikkiin ihotautilääkärille. Kutina palasi taas erkkarin jälkeen eikä eliminaatiodieetti oikein näytä purevan :( Katsotaan mitä sitten seuraavaksi lähdetään tutkimaan...

Alkukesän tunnelmia

Oihan voihan taas kerran kuinka onkaan ehtinyt aika vierähtää! Ihan hetkeen ei ole kirjusteltu kuulumisia, joten nyt on sitäkin enemmän kerrottavaa.

  Toukokuu

  Aloitetaan Elvin monennesta ja Hipun toisesta Match Show-kokemuksesta! Mätsäriin lähdettin Karkkilaan, johon osallistuttiin koko lauman voimin. Mätsäri sai toimia Hipulle kenraaliharjoituksena ennen seuraavana viikonloppuna ollutta Tampereen KV-näyttelyä. Ruoveden ryhmikseen ostettu kevythäkki pääsi jälleen näyttämään tarpeellisuutensa, kun Hipun ollessa kehässä perheen naisväen kanssa Elvin saattoi jättää möllistelemään maailmaa omaan pikkuiseen häkkyräänsä :) Ihan kivasti Elvi mökissään viihtyikin, joten kuvaaminen onnistui mukavasti.
  Olihan se Elvikin kehässä, ja hienosti olikin! Elvi luonnollisesti osallistui isojen monirotuisten "sarjassa". Elvi oli maailman söpöin <3 Tai no ei arvostelijan mielestä, mutta me oltiin siitä tosi tyytyväisiä. Tätikoira otti ihan tosissaan ja pönötti kauniina pikku manaattina :') Aluksi käytiin pokkaamassa punainen nauha parikilpailusta! Menestys ei suinkaan päättynyt tähän, vaan pönötyksellä ja nätillä tepastelulla Elvi olikin lopulta punaisten kakkonen! Meijän tätikoira :)
  Hipulla alku ei ollut niin lupaava kuin Elvillä: tuloksena pienten yksirotuisten parikilpailusta sininen nauha. Sehän ei Hippua lannistanut, vaan pieni ja pippurinen otus laittoi siitä eteenpäin kaiken peliin! Ensin napattiin sinisten 1. palkinto. Tämähän ei tietenkään ollut vielä Hipulle tarpeeksi, vaan sitten oltiin nättinä BIS-kehässä. Oltiinkin sitten niin nättinä, että Hippu sijoitettiin koko Match Show'n kolmanneksi kauneimmaksi! Missikisoista siis tuloksena Sin. 1 BIS-3! Hipusta "kruunattiin" näyttelyn toinen perintöprinsessa <3 Lopulta kotiin kantamisina olikin sitten tavaraa ja palkintoa jos jonkinlaista aina ruusukkeista Jeppe-koiranruokasäkkeihin!

 
  Tytöt odottamassa omia vuorojaan


  Elvin näyte siitä kuinka kehässä ravataan <3


Pikku-Lemski keksi maasta nappulan. Pakko saada!!


  Hipun näyttelyseisonta

 
  Hippu palkintoineen: sin 1 BIS-3!!

  Paria päivää myöhemmin Hippu osallistui Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Hovikuvaaja ei tähän reissuun työkiireiden vuoksi päässyt, joten kuvia tuolta reissulta ei saatu jälkipolville ihailtavaksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän Hipusta yksi kuva tuli! Hipusta tuli kerralla julkkis päädyttyään Aamulehden verkkosivuille. Hippu siis kuvassa vasemmanpuoleisimpana :)
  Näyttelymenestys koottin tällä kertaa arvosanaksi erittäin hyvä (JUN EH). Tuloksella ei ollut asiaa jatkokilpailuihin, mutta tuloksesta voi olla ylpeä, sillä Hippu oli pudottanut kaiken pohjavillan. Näyttelyarvostelu itsessäänkin on mukavaa luettavaa:

Hieman korkeajalkainen nuori narttu. Vaikutus korostuu, koska voimakas karvanlähtö on vienyt turkin. Hieman pitkä lanneosa. Erittäin hyvä pää, täyteläinen kuono. Tummat silmät ja hyväasentoiset korvat. Pitkä kaula. Hyvä lapakulmaus ja eturinta. Selkä saa vielä kiinteytyä. Erinomaiset takakulmaukset. Selän päälle kaartuva täysmittainen häntä. Saisi kokonaisuutena olla tiiviimpi.

  Toukokuun loppu menikin kesäisistä säistä nautiskellen. Kunnes sitten Hipulle ostettiin punkkipanta ja Elvi alkoi kiipeillä seinille. Ja ikkunalaudoille. Ja yöpöydille. Lopulta otimme pannan pois ja Elvin hölmöily vähentyi huomattavasti. Heinäkuussa alkoi laajempi uutisointi Scalibor-punkkipannan mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista ja lähetimme Fimealle tiedustelua aiheesta.
  Asia hoidettiin viranomaispäässä erittäinkin mallikkaasti: jo pari tuntia netitse tehdyn tiedustelun jälkeen sieltä soitettiin ja kysyttiin lisätietoja! Laitoimme virallisen haittavaikutusilmoituksen vetämään eikä kulunut kuin pari päivää kun Fimean eläinlääkäri soitti ja tiedusteli Elvin oireita ja vointia. Keskustelun lopputuloksena saatettiin todeta, että Elvi on poikkeuksellisen yliherkkä punkkipannassa käytettävälle deltametriinille. Ilmeisesti Elvi oli saanut ainetta elimistöönsä leikkiessään Hipanderin kanssa perinteisiä "puren sua niskasta ja jäydän sun kaulaa"-leikeistä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä :) Nyt enää pitää kestää sitä, että Elvi kun on kerran tajunnut ikkunoiden ja korkeiden paikkojen ihanuuden, se tulee pyrkimään niille enemmän tai vähemmän koko loppu ikänsä :'DD

 
Voikukat on ihan vtun parasta!! T. Hippu

 
Maailman kaunein Elvi <3<3

 
Kesä-Hippu

  ========================================== Kesäkuu

  Kesäkuu alkoi sähköpostiviestittelyllä täkäläisen agilityseuran suuntaan. Hipulle mietittiin uutta harrastusta, jossa pieni ikiliikkuja saisi temmeltää sydämensä kyllyydestä, joten päädyimme havittelemaan paikkaa harrastusryhmästä. Ja niinhän siinä kävi, että kolme päivää myöhemmin olimme tutustumassa lajiin seuran alkeiskurssin viimeisellä tunnilla. Hippu RRRRRRAKASTI!!! Rakasti niin kovasti ja oli niin superloistava että Hippu pääsi heti ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen suoraan aloittamaan agilityharrastuksensa jatkokurssilta! :D Viikko ensimmäisen agilitykokemuksen jälkeen olimmekin sitten kentän raunalla odottamassa jatkokurssin ensimmäistä harjoitustuntia. Olimme löytäneet Hipun omimman lajin <3

 

 
Hipun ehdoton lemppari on puomi, jolle se karkaa jopa omatoimisesti. Ilmeisesti siis hyvinkin mieluinen temppu!:D

 
Hippu, maailman onnellisin agiliitäjä <3

  Juhannukseksi tämä lauma lupautui kahden suomenhevosen päivähoitajiksi. Paikka ei ollut kuin muutaman kilometrin päässä kotoa, ja vaikka lauman miesosiolle tarjoutuikin tilaisuus juhannuksenviettoon työn merkeissä, oli edes hieman maaseudummalle tilapäismuuttaminen kyllä irtiotto arjesta. Sitä se oli kaupunkilaiskoira Hipullekin, sillä maaseutuasuminen ei käynyt missään määrin terveelliseksi :'D Oltiinhan tallilla ehditty olla jo ainakin viisi minuuttia, kun Hipander keksi ottaa silmäkulma edellä tuntumaa betonirappuseen; tuloksena näytti olevan hyvin hyvin kapealta alueelta repeytynyt vilkkuluomi. Siinähän se Hipulle menikin loppupäivä yksisilmäisenä toista silmäänsä siristellen. Maalaisnäätä Elvi sen sijaan osasi olla nätisti ja rikkomatta itseään. Aurinkokin paistoi, joten mikäs aurinkoa rakastavalla tätikoiralla ollessa!
  Yövuoro takana ja isäntä oli tulossa takaisin töistä, kun puhelimeen tärähti tekstiviesti: "Mitä pitää tehdä kun kaksi aasia on pihalla?". Aasia? Kyllä, kaksi aasia oli tullut aamuyön pikkutunteina tekemään lähempää tuttavuutta pihamaalle, eikä meillä tietenkään ollut pienintäkään aavistusta kenen elukoita moiset mahtaisivat olla :D Oli se koiria ulkoiluttaessa kuulemma hieman yllättänyt, kun kaksi pitkäkorvaista olivat pihalla natustelemassa ruohoa! Lopulta näillekin karkulaisille löytyi oikea koti, kun aamun veljettua olivat niiden omistajat huomanneet elukoiden karanneen. Vaihdoimme aasit kiitoksiin ja saatoimme jatkaa aamuaskareitamme normaalin päiväjärjestyksen mukaan.
  Kunnes. Hippu piti yön jälkeen silmää auki ihan normaalisti, joten sehän oli pelkästään hyvä uutinen: ei tarvitsisi vaivata eläinlääkäriä juhannuspyhien aikana. Hippu tutustui pihalla vapaana ympäröivään maailmaan. Siitä helppohan tuo koira on, ettei sen perään tarvitse katsella koko aikaa kun se nyt ei mihinkään kovin kauas lähde ilman laumaansa. Mutta itsestäänhän se ei osaa kyllä sitten osaa pitää mitään huolta! Grillauspuuhien lomassa Hippu palasi näkösälle ja tuli istuskelemaan siihen viereen; eilen telotun silmän alle oli tällä kertaa pistänyt öttimötti ja silmän alla oli peukalonpään kokoinen paukama. Noh, eikun vaan koiralle kyytabletti naamaan lievittämään turvotusta. Lopullinen diagnoosi oli, että tuo utelias pikkukoira oli tehnyt lähempää tuttavuutta maassa surranneeseen mehiläiseen, minkä seurauksena pörri oli sitten tuikannut nöhköttäjäänsä silmän alle. Tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja se jäikin juhannuksen viimeiseksi tapaturmaksi. Kivaahan koirilla oli kun saivat olla melkein koko juhannuksen öitä lukuunottamatta pihalla! Hippu pääsi tutustumaan hevosiin hiukan lisää ja vaikuttaa siltä, ettei se enää edes pelkää niitä, vaan ymmärtää viisaasti väistää ilman sen suurempaa haloota :)

  ========================================== Heinäkuu

  Hei hei heinäkuu. Heinäkuu alkoi eläinlääkärireissulla, tällä kertaa suunnitellulla sellaisella. Toukokuun lopulla oltiin käyty Hipun kanssa Viikissä pieneläinsairaalalla tutkimuksissa tarkoituksena selvittää jatkuvien kutinoiden, karvanpudottamisen ja rapsuttelun syytä. Eläinlääkärin kanssa epäiltiin allergiaa, mutta vielä ei ollut harmainta aavistusta reaktioiden aiheuttajasta. Hippu palasi nappularuokaan ja alko syödä peura-perunasafkaa. Samalla pudotettiin pois kaikki herkut, puruluurullat ja possunkorvat, joten ainut mitä Hippu söi oli tuo nappula (ja ruoho ja jäniksenpapanat). Hipulle määrättiin hoidoksi vahvoja lääkeshampoita ja toistuvia pesuja, minkä lisäksi koira sai kortisonisuihketta ja jäykempää puhdistusainetta korvaongelmien saamiseksi kuriin.
  Tämä heinäkuun alun eläinlääkärikäynti suuntautui jälleen Helsinkiin, eläinlääkäriasema Mevetiin. Jälleen kerran kiitettiin aikaisempia valintoja ja sitä, että oltiin hankittu Hipulle vakuutus heti pennun tullessa. On se vakuutus vain niin monilta harmailta hiuksilta tämän kaiken keskellä säästänyt! Eläinlääkärillä oli kerrottavanaan vain hyviä uutisia: iholta aiemmin löytynyt lisääntynyt bakteerikanta oli vähentynyt normaaliksi ja iho oli muutenkin todella hyvässä kunnossa. Korvat olivat puhtaat ja olimme päässeet hiivastakin eroon.
  Vihdoin ja viimein oli mahdollista todeta koiran elävän tervettä elämää ilman aikaisemmin esiintyneitä ongelmia. Nappulasapuska päätettiin pitää samana, koska tämä nyt oli hyväksi koettu. Ohjeeksi saatiin jatkaa tätä ruokintaa syksyyn asti, kunnes siitepölykausi päättyy. Sitten joskus voidaan aloittaa provokaatiovaihe kokeillen ruoka-aine kerrallaan, josko allergian aiheuttaja löytyisi niiden joukosta. Jos sitten allergia ei olekaan ruoka-aineperäinen, niin jatkamme eläinlääkärikäyntejä ensi vuoden alussa allergiatesteillä.

  Seuraava näyttelyreissu suuntautuikin sitten ihan tähän lähelle; Forssan kaikkien rotujen näyttely järjestettiin tarkemmin Tammelan puolella Mustialassa. Hippu "joutui" tällä kertaa kehään lauman miespuoliskon kanssa, koska hovihandleri oli vuorostaan töissä. Hovihandleria tuurasi hovikuvaaja.
  Keli ei nyt varsinaisesti suosinut koiranäyttelyä: vettä tuli kuin saavista kaataen ja päivän ylin lämpötila oli "syvältä ja poikittain", kuten radiossa toisinaan kuultava mainos sitä mainostaa. Vielä kotoa lähtiessä sää näytti melko lupaavalta, mutta puolessa välissä tätä 10 kilometrin matkaa missikisapaikalle alkoi sataa niin ettei meinannut eteensä nähdä. Lopulta pääsimme kehän laidalle, koira läpimärkänä, ja edelleen sitä vettä jaksoi tulla malliin reilusti. Kevythäkkiä kasaan ja sadesuojaa päälle, ei siinä muu auttanut. Löytyipä sieltä muitakin gööttejä, joten yksin ei sateessa tarvinnut odotella :) Välillä olikin hetken satamatta, kunnes sade taas jatkui. Kehät olivat myöhässä, kuten aina, mutta onneksi sadekin lakkasi lopullisesti ennen gööttien vuoroa!
  Hippu oli nättinä ja seisoi pöydällä mallikelpoisesti. Maassa tapahtuva eteneminen, jota jotkut ovat myös tituleeranneet nimikkeellä "näyttelytepsutus", olikin sitten se Hipun heikko kohta. Märällä nurmella keskittyminen ei mitenkään riittänyt kävelyyn, vaan vaihtoehdoiksi Hippu tarjosi namien jäljestämistä märältä nurmelta ja hyppyjä. Se ei nyt varsinaisesti tuomaria miellyttänyt, mutta on pakko kehua tuomarin ammattitaitoa, sillä arvosteluun oli kuitenkin saatu arvioitua myös koiran liikkeitä :DD

Ihannekokoa kookkaampi (32cm). Hieman hoikassa kunnossa esitetty. Nartuksi hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään sivuprofiili. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyehkö kuono. Hyvä purenta. Hieman löysät suupielet. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää lihasmassaa. Olkavarret tulisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva, riittävät valjaskuviot. Hieman käyryyttä eturaajoissa. Liikkuu takaa hyvin, edestä epävakaasti.

Lopputuloksissa Hippu jäi tällä kertaa kauniiden ja kauniisti esitettyjen kilpasiskojen taakse kolmanneksi, tuloksella JUN-EH JUK3. Tulokseen ei voi olla pettynyt, koska arvostelu oli jälleen erittäin rakentava. Näyttelyarvostelun seurauksena ja kehitettävien kohtien seurauksena Hippu päätyi lihotuskuurille, jotta massaa saadaan kerättyä ennen gööttierkkaria ja Kuopion KV-näyttelyitä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna!!

  Agility valtasi Hipun sydämen lopullisesti! Pieni koira on ollut kaikissa treeneissä intoa ja virtaa täynnä ja tuntuu, että pieni koira toteuttaa ominta itseään kun se saa olla agiradalla :) Vauhtia ei ainakaan Hipulta puutu, vaan lyhyet jalat vievät pötköä sellaista vauhtia eteenpäin että pois alta! Aivan uskomatonta katsoa miten noin pieni otus voi liikkua noin nopeasti, ja vielä sinne minne pitääkin! Kaikki tuo energia kun saadaan kanavoitua tuohon tekemiseen niin Hippua ei kyllä pidättele mikään ;) Agilitystä on selvästi tullut Hipulle toinen elämän tarkoitus, syömisen lisäksi. On ihan mielettömän hienoa katsoa kuinka koira tosissaan tykkää siitä mitä se tekee ja vielä kun se tekee sen vielä noin hyvin! Kuten kouluttajakin on agilitykurssilla sanonut: "Hippu on nopea ja se oppii helposti. Siitä tulee hyvä koira." :)

 

 
Sateen sattuessa, paikkamakuu ilmassa :D

 

 

 
Supervauhdikas agilitypöötti!!

  Viime viikonloppuna kävimme uittamassa Hippua ja Elviä järven rannassa. Kotiin tullessa huomattiinkin sitten, että lattialle muodostuu pieniä veripisaroita. Great, juoksu nyt ja tärpit tietenkin just Kuopion näyttelyviikonlopulle. No, onneksi ei sentään, mutta kahdesta pahasta ehkä kuitenkin ajankohdan suhteen se pienempi: rannalla Hippu oli astunut johonkin terävään (ilmeistesti simpukan päälle), minkä seurauksena varpaasta oli antura haljennut. Siisti viilto koko anturan halki reunasta reunaan. Nyt olemmekin sitten puhdistelleet tuota haavaa ja suojanneet sen haavaharsolla ja hevosille tarkoitetulla pintelillä. Sen verran tuo nyt kyllä rajoittaa että pidemmät lenkit on joutunut jättämään kokonaan pois. Eilen ei päästy myöskään aksatreeneihin tuon tassun vuoksi :( Hyvin tuo tassu on kuitenkin alkanut parantua, joten eiköhän jo ensi viikolla pääse taas treenaamaan! Ainakin toivotaan näin, senhän näkee sitten miten paraneminen on edennyt. Agilityssa tassut ovat sen verran kovilla, että jos toi ei nyt ehdi parantumaan, niin sitten annetaan toipua siihen asti että on kokonaan ehjät tassut :)

  Tänään Hipun ensimmäinen elämän tarkoitus on kyllä ollut hyvin pinnalla, eli siis se syöminen. Aamulla pönttö meni ja söi salaa puolisen kiloa kanankakkaa. Sitä nyt on sitten muutaman kerran oksennellut ympäri lattioita, mutta ilmeisesti ei vatsanpuruja suurempia ongelmia aiheuta tällä kertaa. Katsellaan mitä tuleman pitää.. Nyt on ainakin aika päästää pikkuinen käymään ulkona, katsotaan jos jotain tuosta aamupäivän ateriasta tulisi siinä samalla :D

  Seuraava blogipäivitys saadaan toivottavasti hiukan lyhyemmällä päivitysvälillä.. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja saada paremmin aikaiseksi. Seuraavaa päivitystä siis voikin odotella tuon Kuopion näyttelytriplan jälkeen. Sitä ei uskalla luvata, että kuinka pian sen jälkeen... :D