x-rotunarttu Elvi s. 04.01.2005

länsigöötanmaanpystykorvanarttu Nordville Bilberry "Hippu" s. 07.03.2011

länsigöötanmaapystykorvauros Nordville Eric Clapton "Elmo" 28.07.2013

...ja kotiväkensä Emma ja Aki.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Haaste ja kuulumisia

Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?

Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.

1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.

2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.

3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.

4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).

5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.

6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3

7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!

8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.

Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)

Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.

Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)

Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!

Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.

Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!

Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)

Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)

NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)


 photo Elvi_synttari_zps8eda1d2f.jpg
Synttärisankari ja kakkuposeeraus

 photo Elvi_synttari_2_zpscd070343.jpg
Hyvää kakkua!

  photo Hippu_synttari_zps6c16fffa.jpg
Vieraalle tarjottiin kans :)


Kuulumisiin taas,
Emma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti