Ihana, ihana kesä!

Olempa taas kerrassaan mahtavasti ottanut itseäni niskasta kiinni tämän kirjoittelun suhteen ;) Nyt on kuitenkin aika taas kirjoitella kesäkuulumisia täältä meiltä.

Pari viikkoa on ollut ihan huippuhienoja kelejä, ja koirat ovat päässeet aloittamaan uintikauden oikein mukavasti. Toissaviikolla taidettiin käydä peräti neljä kertaa uimassa, vaikkei hyvää rantaa olekaan tässä ihan lähellä. Hippukin on vihdoin innostunut oikein kovastikin uimisesta, aiemmin se on pulahtanut muutaman kerran ja keskittynyt sen jälkeen rähisemään ja vinkumaan rannalta. Nyt ne hakevat tyytyväisenä samaa keppiä järvestä ja Hipulla meinaa kierroksetkin nousta välillä vähän turhan korkealle. Aika yllättävää sinänsä, kun Hipusta on puhe... Mutta hauskaa niillä on! Karkasipa Elvi tässä yhden kerran takaisin rantaankin autolta, eikä tullut vaikka kuinka huutelin. Pitipä sitten käydä mummo hakemassa melkein tassusta pitäen autolle sieltä, kun toinen vakaasti eli siinä uskossa, että kyllä ne keppiä vielä mulle heittää. Samperin luupää :D On se huomattavasti vuosien varrella pehmennyt ja nöyrtynyt tietyissä asioissa ja antaa jopa periksi kun ihan nätisti asioista keskustellaan, mutta joskus vanha junttipää nostaa hieman päätään :D

Hipulla taitaa olla pari tokoa vielä jäljellä tässä kesälle, kun tunteja on peruuntunut säiden takia. Elvin kanssa kävin yhden tunnin tuossa muutama viikko sitten ja otettiin kaukokäskyjä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt ja ihan kivasti meni lyhyeltä matkalta. Vähän se tuppaa etenemään välillä, mutta eipä tuon kanssa niin hirveästi jaksa hifistellä, pääasia että koiran mielestä on hauskaa :D Hipun kanssa sellaisia ei olla edes päästy vielä koittamaan.

Agilityssä ollaan päästy käymään nyt myös pari kertaa, harmillisesti menee välillä työt päällekkäin treenien kanssa :/ Ensimmäiset treenit olivat kyllä aikamoinen katastrofi, Hipun mielestä oli niiiin ihanaa, että se ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ekan esteen takana ja sieltä se sitten karkasikin kerran ja vauhdilla. Täyttä vauhtia puomille ja takas mun luo kun kutsuin. Muutaman kerran se otti myös oikein kunnon vauhdit ja lähti vaan esteeltä suuntaan x niin kovaa kuin kintuista lähti :D Seuraavalla kerralla tehtiin onneksi rataa, jossa se ei päässyt kunnolla kovaan vauhtiin, joten se ehti sitten hieman kuunnellakin. Mutta eipä näistä treeneistä vielä kauheasti ole kerrottavaa, tuntuu että pari kertaa on mennyt lähinnä vasta muistellessa asioita ja hillitessä koiraa :) Toivottavasti päästäis kuitenkin vähän useemmin jatkossa treenailemaan, ettei aina tulisi parin viikon taukoa väliin. Olen myös miettinyt, että pitäisikö aloittaa Hipun kanssa treenaaminen saman koirakerhon kilpailemaan aikovien tokoryhmässä, mutta treenit on hankalaan aikaan, joten aika harvoin varmaan päästäisiin :/ Enkä edes tiedä mitä siellä pitää osata kun eihän tuo osaa vielä juuri mitään :D Mutta jos aikoo kokeisiin ehkä silloin, kun koira on 15-vuotias, niin ollaanhan me silloin kilpailemaan aikovia. Vai mites? :D Pitää kuitenkin vielä pohdiskella asiaa, en kuitenkaan viitsisi tokoa jättää nyt kokonaan pois kun ollaan vähän päästy vauhtiin ja toko ja agility selvästi kyllä tukevat toisiaan.

Hippu on nyt myös ilmoitettu pitkästä aikaa näyttelyyn. Kesäkuun lopulla suunnataan Tuusulaan ja toivotaan, että siihen mennessä karvat olisivat vähän jo kasvaneet takaisin. Ensin meinasin jättää ilmoittamatta juurikin karva-asian vuoksi, mutta ajattelin kuitenkin, että ennen erkkaria on ehkä ihan kiva käydä jossain edes kerran, kun viimeksi ollaan oltu näyttelyssä elokuussa. Eikä noita näyttelyitä oikein ole hyvän matkan päässä, joten menkööt nyt sitten :) Ollaan kokeiltu näyttelykävelemistäkin vähän eritavalla nyt, toivottavasti muistaisi vielä kehässäkin sen. Voi olla että nakitan kasvattajan Hipun kanssa kehään, jos vaikka onnistuis sen kanssa paremmin :)

Tänään aloitin koirien kanssa uuden projektin Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras innoittamana. Hipulla ei varsinaisesti ole mitään kiskomisongelmia, mutta olisi kiva saada se vähän rentoutumaan hihnassa ja liikkumaan fiksusti yhdellä puolella. Sen ongelma on lähinnä se, että sen on vaikea hahmottaa koska koiria taluttaa yksi ihminen, koska kaksi ihmistä, eli kenen kanssa sen oikein pitäisi kulkea ja millä puolella. Välillä se poukkoilee edestakaisin ja vähän sotkee hihnojakin. Elvi taas vetää helposti ja etenkin ne toisten koirien ohitukset nostavat niin koiran kuin minunkin verenpaineen. No, toiveena olisi nyt vihdoin saada tää remmikävely oikeasti sellaiseksi mukavaksi kaikille osapuolille, koska tunnustan hoitavani kyllä ongelmatilanteet välillä niin väärin kuin vain voi. Siis lähinnä kun hermostun ja muuta niin mitäpä koiriltakaan voi olettaa.

Aloitin tänään projektin ensimmäisen vaiheen opettamalla koirille merkkiääntä, jolla niiden pitäisi tulla lähelle ja tulevaisuudessa siis löysätä remmi. Tällä pyritään pääsemään eroon siitä, että se luoksetuleminen ja remmin löysääminen olisi koiralle epämiellyttävää, niinkuin se varmasti tällä hetkellä on. Joissain tilanteissa on "pakko" vaan kiskoa koirat fyysistä voimaa käyttäen lähelle, pitää lyhyellä remmillä niin että koirat varmasti yhdistää etenkin ne ohitustilanteet siihen epämiellyttävään fiilikseen. Eli merkkiääni on positiivinen asia, siitä saa palkkaa ja lähellä, löysällä remmillä on hyvä olla :) Koirat oppi äänen tosi nopeasti tässä sisällä tehdessä, Elvi puhisi onnesta kun tajusi mitä pitää tehdä :D Huomenna jatketaan, ja parin päivän päästä sitten katsellaan kirjasta mikä mahtaa olla seuraava vaihe. Tähän projektiin jotenkin innostui nyt lähtemään, koska kirjassa oli otettu erilaiset tilanteet oikeasti huomioon. Kaupungissa kun koiraa on pakko ulkoiluttaa hihnassa, ja alkuun treenattavat pätkät on tosi lyhyitä, joten kirjassa oli myös kerrottu mitä tehdä, jos koiran kanssa pitää olla vielä ulkona eikä sitä voi päästää irti, jotta tilanne kuitenkin säilyisi hyvänä. Äh, vaikea selittää, mutta projekti oli kirjoitettu lähinnä niin, että se on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos itse vaan nyt jatkaa ja tekee töitä asian eteen :) Kaikilla kun ei ole sitä omaa hehtaarin tonttia aidattuna, jossa koiraa voi treenata ensin puoli vuotta niin että asian saa valmiiksi ennen kuin pitää lähteä lenkille ;)

Tässäpä näitä kuulumisia varmaan taas tältä erää. Kuviakin otettiin tossa huhtikuussa, näkee molemmista miten nää meidän tytsyt on vähän muuttuneet;


Hipulle on alkanut vihdoin edes tulemaan hieman massaa ja rintakehäkin mukavasti kehittynyt. Karvaton kirppuhan tuo edelleen on ja häntä on varsin omalaatuinen, mutta aina ei voi voittaa :D



Elvi seisoo kuvassa ihan päin kakkelia, mutta kuvan pointti oli lähinnä se, että hei se on laihtunut :) ! Ja muutosta on mun mielestä tuostakin vielä tapahtunut tähän päivään mennessä, kohta me saadaan antaa sille Hipun extra energia-ruokaa... :D


Ja lopuksi vielä mummelista pusipusi-söpöily-kuva :D Äiskän rakas karvahanuri <3

Ihanaa ja aurinkoista kesänalkua kaikille, nauttikaahan lämmöstä ja huolehtikaa koirien viilennyksestä ja nestetankkauksesta :)

- Emma

Irtokarvoja ja -koiria

Keväthän se alkaa selvästi olla parhaimmillaan :) Aurinko jo mukavasti lämmittää ja kuraa ainakin riittää. Lenkkipolut meinaavat olla vähän liukkaita, mutta kenkiin laitettavat nastat ovat kyllä pelastaneet monelta liukastumiselta.

Treenit on myös peruttu muutamalta viikolta kentän liukkauden takia, mutta pari viikkoa sitten käytiin Jokioisten keskustassa harjoittelemassa kaupunkikävelyä :D Ympäristönä ehkä ei ole meidän koirille se vaativin, kun ovat täällä Forssassa kuitenkin tottuneet kulkemaan päivittäin, mutta eri juttu onkin sitten ne lenkillä mukana olevat muut koirat. Aki otti Hipun ja mä menin Elvin kanssa, kivasti lenkki sitten kuitenkin meni :) Lopuksi otettiin vielä pieni seuraamisharjoitus ja uskalsin jopa heittää Elvin remmin maahan. Hippu meni vapaana Akin kanssa, mutta se nyt ei varsinaisesti vielä osaakaan seurata ilman apua. Elvi vähän prassaili, mun vaan pitäs pikkuhiljaa päästä eroon apukädestä :D Muutenkaan ei olla järin paljoa treenailtu, kotona ollaan muutama kerta harjoiteltu merkkiä ja molemmat koirat tykkää vaihtelusta. Hipun kanssa pitäis vaan saada naksuteltua jotenkin se, ettei se kaataisi sitä törppöä. Jätin myös säästöön jogurttiämpärin Hippua varten, koska ajattelin opettaa sitä kantamaan ämpäriä. Idea lähti siitä, kun annoin sen nuolla tyhjän ämpärin ja kun se oli puhdas, Hippu nappasi sen suuhunsa kanniskeli ympäriinsä :D Ajattelin yrittää kuitenkin opettaa sen ottamaan kahvasta kiinni ja kantamaan sitä käskystä, ehkäpä myöhemmin ihan jotain tavaraakin siellä sisällä.

Kävin koirien kanssa tänään ihanalla aurinkolenkillä! Alunperin oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta en enää viitsi käyttää talvijuoksukenkiä (nastallisia) eikä kunnollisia kesäjuoksukenkiä ole, joten mentiinkin sitten vaan kävelylle. Tässä lähellä on kiva metsikkö, jossa menee hiekkateitä ja polkuja, joten poikettiin sinne. Siellä tehdyt lenkit on yleensä mukavaa hermolepoa, Hipun kun voi päästää metsänreunassa irti ja ottaa loppulenkistä kiinni, Hippu on koko lenkistä remmissä ehkä vartin verran. Metsässä saa tehtyä eripituisia lenkkejä kun kiertelee polkuja eri tavalla. Tällä kertaa meinasi tulla alkuun vähän jännät paikat. Olin juuri päästämässä Hippua irti, kun tajusin polulla olevan mustan koiran. Pohdiskelin hetken ja tajusin sen olevan luultavasti viereisestä omakotitalosta. Aiemmin ei olla tähän koiraan törmätty, joten en lainkaan tiennyt millainen se on toisia koiria kohtaan. Totesin kuitenkin, että parhaiten varmasti menee, jos päästän Hipun joka tapauksessa irti, se kun osaa lähestyä vierasta koiraa tosi kohteliaasti ja antaa myös kiinni / tulee mukana, jos olisi tullut tarve kääntyä takaisin. Lähestyttiin koiraa rauhallisesti ja puskasta pompahti mukaan myös nuori kultainennoutaja. Kun päästiin lähemmäs, totesin molempien koirien olevan varsin alistuvia; molemmat istuivat korvat niskaan painettuina ja menivät matalaksi alistuva ilme naamalla, vaikka Hippu yhtälailla kulki alistuneen näköisenä häntä alhaalla ja matalana muutenkin. Hippu moikkasi koiria ensin kun annoin sille luvan mennä ja Elvi meni sitten myös moikkaamaan niitä. Hippuhan on tosiaan ongelmaton noiden toisten koirien kanssa, mutta Elvi ei aina tule toimeen etenkään narttujen kanssa. Tämä kohtaaminen meni kuitenkin varsin hyvin ja koirat meinasivat jo alkaa leikkiä keskenään :D Kultsu innostui Hipusta valtavasti ja Elvikin kutsui sitä leikkiin! Jatkettiin siitä sitten matkaamme ja koirat lähtivät takaisin kotipihaansa. Loppulenkki meni rauhallisissa merkeissä, tosin Hippu ei ollut kovin rauhallinen. Se paineli menemään sielunsa kyllyydestä ja vain kerran tarvitsi ottaa se hihnaan vastaantulijan vuoksi.

Lenkiltä tultua päätin sitten pestä molemmat koirat ihan kunnolla. Järkyttävä määrä kuraa ja varmasti myös ihan sitä itseään tuolta lenkkipolkujen varrelta noihin tarttuu, joten pakko ne olisi ollut joka tapauksessa huuhdella. Totesin kuitenkin, että on Hipun viikkopesun aika, joten pesin sen noilla sen lääkeshampoilla jotka helpottavat kutinaa. Elvin pesin ihan tavallisella shampoolla, koska alkoi kuvottaa sen "pikkupoika-haju" (tiedättehän, se haju joka tulee pienistä pojista, jotka on pelannut jalkapalloa märällä kevätnurmikolla :D) ja kuukauden takaisesta pesusta huolimatta sen turkki oli taas rasvoittunut jonkin verran. Varmaan johtuu harjaamisesta ja karvanlähdöstä, mutta auttaapa tuo pesu varmaan myös siinä karvanlähdössä. Ainakin sen mukaisesti sitä karvaa oli pesun lopuksi kylppärin lattialla :D Koiria pestessä totesin myös, että ikinä en kyllä ota afgaania. Yhden pienen, lyhytkarvaisen koiran pesu kerran tai kaksi viikossa menee, mutta jos se olisi paljon isompi kuin Elvi ja siinä olisi PALJON karvaa, joka pitäisi myös föönata, en kyllä alkais :D

Pesun jälkeisen rallin jälkeen täällä on nyt kovin rauhallista. Molemmat on tainneet mennä kuivattelemaan itseään meidän sänkyyn...

Tiistaina alkaakin taas vähän erilainen arki koirilla. Mä olen ollut nyt kevään aikana tosi paljon kotona, koska koulua on ollut tosi vähän, mutta tiistaina alkaa taas työt. Saapa nähdä miten saadaan sovitettua etenkin treenit mun työaikoihin, mutta eiköhän sekin tässä selviä :) Agilityn alkua odotellaan myös innolla ja toivotaan, että agilityseura järkkäisi harrasteryhmän, vaikka sen tulevaisuus on ilmeisesti hieman vaakalaudalla :/

Taidan mennä hakemaan yhden pääsiäismunan, jospa nukkuvat koirat eivät sitä huomaisi...

- Emma

Gööttipainia ja tikkupullaa!

Lauantaina 2.3. vietettiin kasvattajan luona hauska päivä kera kahdeksanpäisen gööttilauman. Mukana oli niin Hipun sisaruksia omistajineen kuin koiria muistakin pentueista, sekä yksi vieraileva tähti. Ja tietysti Peppi-äiskä emännöimässä!

Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.

Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)

Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...

Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)

Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.

Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3


(c) Jari Mäki

Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)


Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)


Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu


Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)


Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.


Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D


Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).


"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D


Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3


Ja iloinen Paavo!

Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D

Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3

Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !

Kuulemisiin,
Emma

Haaste ja kuulumisia

Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?

Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.

1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.

2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.

3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.

4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).

5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.

6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3

7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!

8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.

Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)

Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.

Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)

Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!

Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.

Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!

Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)

Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)

NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)



Synttärisankari ja kakkuposeeraus


Hyvää kakkua!

 
Vieraalle tarjottiin kans :)


Kuulumisiin taas,
Emma