Keväthän se alkaa selvästi olla parhaimmillaan :) Aurinko jo mukavasti lämmittää ja kuraa ainakin riittää. Lenkkipolut meinaavat olla vähän liukkaita, mutta kenkiin laitettavat nastat ovat kyllä pelastaneet monelta liukastumiselta.
Treenit on myös peruttu muutamalta viikolta kentän liukkauden takia, mutta pari viikkoa sitten käytiin Jokioisten keskustassa harjoittelemassa kaupunkikävelyä :D Ympäristönä ehkä ei ole meidän koirille se vaativin, kun ovat täällä Forssassa kuitenkin tottuneet kulkemaan päivittäin, mutta eri juttu onkin sitten ne lenkillä mukana olevat muut koirat. Aki otti Hipun ja mä menin Elvin kanssa, kivasti lenkki sitten kuitenkin meni :) Lopuksi otettiin vielä pieni seuraamisharjoitus ja uskalsin jopa heittää Elvin remmin maahan. Hippu meni vapaana Akin kanssa, mutta se nyt ei varsinaisesti vielä osaakaan seurata ilman apua. Elvi vähän prassaili, mun vaan pitäs pikkuhiljaa päästä eroon apukädestä :D Muutenkaan ei olla järin paljoa treenailtu, kotona ollaan muutama kerta harjoiteltu merkkiä ja molemmat koirat tykkää vaihtelusta. Hipun kanssa pitäis vaan saada naksuteltua jotenkin se, ettei se kaataisi sitä törppöä. Jätin myös säästöön jogurttiämpärin Hippua varten, koska ajattelin opettaa sitä kantamaan ämpäriä. Idea lähti siitä, kun annoin sen nuolla tyhjän ämpärin ja kun se oli puhdas, Hippu nappasi sen suuhunsa kanniskeli ympäriinsä :D Ajattelin yrittää kuitenkin opettaa sen ottamaan kahvasta kiinni ja kantamaan sitä käskystä, ehkäpä myöhemmin ihan jotain tavaraakin siellä sisällä.
Kävin koirien kanssa tänään ihanalla aurinkolenkillä! Alunperin oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta en enää viitsi käyttää talvijuoksukenkiä (nastallisia) eikä kunnollisia kesäjuoksukenkiä ole, joten mentiinkin sitten vaan kävelylle. Tässä lähellä on kiva metsikkö, jossa menee hiekkateitä ja polkuja, joten poikettiin sinne. Siellä tehdyt lenkit on yleensä mukavaa hermolepoa, Hipun kun voi päästää metsänreunassa irti ja ottaa loppulenkistä kiinni, Hippu on koko lenkistä remmissä ehkä vartin verran. Metsässä saa tehtyä eripituisia lenkkejä kun kiertelee polkuja eri tavalla. Tällä kertaa meinasi tulla alkuun vähän jännät paikat. Olin juuri päästämässä Hippua irti, kun tajusin polulla olevan mustan koiran. Pohdiskelin hetken ja tajusin sen olevan luultavasti viereisestä omakotitalosta. Aiemmin ei olla tähän koiraan törmätty, joten en lainkaan tiennyt millainen se on toisia koiria kohtaan. Totesin kuitenkin, että parhaiten varmasti menee, jos päästän Hipun joka tapauksessa irti, se kun osaa lähestyä vierasta koiraa tosi kohteliaasti ja antaa myös kiinni / tulee mukana, jos olisi tullut tarve kääntyä takaisin. Lähestyttiin koiraa rauhallisesti ja puskasta pompahti mukaan myös nuori kultainennoutaja. Kun päästiin lähemmäs, totesin molempien koirien olevan varsin alistuvia; molemmat istuivat korvat niskaan painettuina ja menivät matalaksi alistuva ilme naamalla, vaikka Hippu yhtälailla kulki alistuneen näköisenä häntä alhaalla ja matalana muutenkin. Hippu moikkasi koiria ensin kun annoin sille luvan mennä ja Elvi meni sitten myös moikkaamaan niitä. Hippuhan on tosiaan ongelmaton noiden toisten koirien kanssa, mutta Elvi ei aina tule toimeen etenkään narttujen kanssa. Tämä kohtaaminen meni kuitenkin varsin hyvin ja koirat meinasivat jo alkaa leikkiä keskenään :D Kultsu innostui Hipusta valtavasti ja Elvikin kutsui sitä leikkiin! Jatkettiin siitä sitten matkaamme ja koirat lähtivät takaisin kotipihaansa. Loppulenkki meni rauhallisissa merkeissä, tosin Hippu ei ollut kovin rauhallinen. Se paineli menemään sielunsa kyllyydestä ja vain kerran tarvitsi ottaa se hihnaan vastaantulijan vuoksi.
Lenkiltä tultua päätin sitten pestä molemmat koirat ihan kunnolla. Järkyttävä määrä kuraa ja varmasti myös ihan sitä itseään tuolta lenkkipolkujen varrelta noihin tarttuu, joten pakko ne olisi ollut joka tapauksessa huuhdella. Totesin kuitenkin, että on Hipun viikkopesun aika, joten pesin sen noilla sen lääkeshampoilla jotka helpottavat kutinaa. Elvin pesin ihan tavallisella shampoolla, koska alkoi kuvottaa sen "pikkupoika-haju" (tiedättehän, se haju joka tulee pienistä pojista, jotka on pelannut jalkapalloa märällä kevätnurmikolla :D) ja kuukauden takaisesta pesusta huolimatta sen turkki oli taas rasvoittunut jonkin verran. Varmaan johtuu harjaamisesta ja karvanlähdöstä, mutta auttaapa tuo pesu varmaan myös siinä karvanlähdössä. Ainakin sen mukaisesti sitä karvaa oli pesun lopuksi kylppärin lattialla :D Koiria pestessä totesin myös, että ikinä en kyllä ota afgaania. Yhden pienen, lyhytkarvaisen koiran pesu kerran tai kaksi viikossa menee, mutta jos se olisi paljon isompi kuin Elvi ja siinä olisi PALJON karvaa, joka pitäisi myös föönata, en kyllä alkais :D
Pesun jälkeisen rallin jälkeen täällä on nyt kovin rauhallista. Molemmat on tainneet mennä kuivattelemaan itseään meidän sänkyyn...
Tiistaina alkaakin taas vähän erilainen arki koirilla. Mä olen ollut nyt kevään aikana tosi paljon kotona, koska koulua on ollut tosi vähän, mutta tiistaina alkaa taas työt. Saapa nähdä miten saadaan sovitettua etenkin treenit mun työaikoihin, mutta eiköhän sekin tässä selviä :) Agilityn alkua odotellaan myös innolla ja toivotaan, että agilityseura järkkäisi harrasteryhmän, vaikka sen tulevaisuus on ilmeisesti hieman vaakalaudalla :/
Taidan mennä hakemaan yhden pääsiäismunan, jospa nukkuvat koirat eivät sitä huomaisi...
- Emma
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Gööttipainia ja tikkupullaa!
Lauantaina 2.3. vietettiin kasvattajan luona hauska päivä kera kahdeksanpäisen gööttilauman. Mukana oli niin Hipun sisaruksia omistajineen kuin koiria muistakin pentueista, sekä yksi vieraileva tähti. Ja tietysti Peppi-äiskä emännöimässä!
Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.
Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)
Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...
Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)
Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.
Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3
(c) Jari Mäki
Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)
Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)
Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu
Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)
Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.
Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D
Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).
"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D
Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3
Ja iloinen Paavo!
Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D
Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3
Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !
Kuulemisiin,
Emma
Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.
Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)
Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...
Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)
Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.
Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3
(c) Jari Mäki
Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)
Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)
Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu
Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)
Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.
Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D
Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).
"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D
Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3
Ja iloinen Paavo!
Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D
Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3
Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !
Kuulemisiin,
Emma
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Haaste ja kuulumisia
Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?
Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.
1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.
2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.
3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.
4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).
5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.
6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3
7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!
8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.
Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)
Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.
Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.
Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)
Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!
Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.
Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!
Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)
Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)
NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)
Synttärisankari ja kakkuposeeraus
Hyvää kakkua!
Vieraalle tarjottiin kans :)
Kuulumisiin taas,
Emma
Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.
1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.
2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.
3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.
4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).
5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.
6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3
7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!
8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.
Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)
Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.
Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.
Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)
Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!
Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.
Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!
Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)
Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)
NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)
Synttärisankari ja kakkuposeeraus
Hyvää kakkua!
Vieraalle tarjottiin kans :)
Kuulumisiin taas,
Emma
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
... ja niitä loppukesän ajatuksia
Emma ryhdistäytyy ja kirjoittaa kuulumisia täältä päin! :)
Kesä alkaa vääjäämättä olla ohi ja kylmät syyssäät hyväksyttävä tosiasia. Se ei meitä toivottavasti kovin paljoa lannista harrastusrintamalla, vaikka näyttelytaukoa pidetäänkin.
Elokuun alussa oli tosiaan jo kauan odotettu erkkarireissu Kuopioon! Torstai-iltapäivänä pakattiin auto aivan täyteen tavaraa ja suunnattiin auton keula kohti Savoa. Elvi jätettiin matkalla hoitoon, ettei reppanan tarvitse viettää mökissä pitkiä päiviä yksin näyttelyporukkaa odotellen. Ja veikkaan, ettei se liiemmin myöskään olisi arvostanut kuuden göötin seuraa :D Saavuttiin majoitukseen iltamyöhällä ja osa porukasta olikin jo paikalla. Matkaan oli lähtenyt mielettömän kiva porukka; kasvissetä ( :D ) puoliskoineen, Hipun emä Peppi, A-pentueen narttu Mosse, Hipun veli Kössi omistajineen ja "pikkuveljensä" Paavon (C-pentueesta) kera, sekä Hipun toinen veli Tase omistajansa kanssa. Riemukas viikonloppu oli siis tiedossa :)
Tavoitteeksihan olimme asettaneet tälle viikolle edes yhden ERIn saaminen, näyttelymenestys kun viime aikoina ei ollut kovin kummoista.
Perjantaina oli aika suunnata ensimmäistä kertaa Sorsasalon raviradalle ja tiedossa oli KV-näyttely, jossa tuomarina oli kreikkalainen Stelios Makaritis. Hippu oli ihan kivalla tuulella, ja kulki kehässä ihan siedettävästi. Tuloksena oli tavoitteeksi asetettu JUN ERI ja sijoitus vielä, JUK4. Arvostelu oli hyvä!
"Quite nice type. Pleasing head & expression. Good head proportions. Nice ears, very nice neck. A bit upright shoulders. Quite nice upper arm. Excellent topline, croup. Good ribs, I prefer shorter loin. Need to improve front & rear movement."
Aikalailla siis sellaista tekstiä, jota itsekin olen ajatellut.
Saimme myös kasvattajaryhmän kasaan tuloksella KAS 3 KP :)
Lauantaina oli erkkarin vuoro, johon junnuluokan lisäksi olimme päättäneet ilmoittaa Hipun parikilpailuun veljensä Tasen kanssa. Tuomarina oli ruotsalainen Bo Skalin. Hippu oli ennen kehää aivan mahdoton, "keuli" hihnaa vasten ja kohelsi. Vähän jännityksellä menin kehään ja pöydällä vuoroa odottaessa onnistuin vielä saamaan lukon irti pannasta. Mitään ei onneksi ehtinyt tapahtua ja kehässä kaikki meni ihan kivasti. Kuvista päätellen Hippu ei edelleenkään osaa kävellä kunnolla, mutta ehkä se harjoittelulla vielä paranee. Tuloksena kuitenkin JUN ERI, sijoitusta ei 10 muun junnunartun joukossa hellinnyt.
"Feminint huvud, bra uttryck, trevlig temperament, bra hals som inte får bli längre, stark rygg, korrekta vinklar, står bra på sina tassar, lite lös i fronten i rörelse, bra päls o färg."
Parikilpailussa Hippu ja Tase eivät sijoittuneet, mutta yllättivät ainakin minut erittäin positiivisesti hyvällä käytöksellään. Hippu sisaruksineen ovat kaikki aika vilkkaita äitinsä tapaan ja parikilpailu olisi voinut päätyä täyteen katastrofiin :D
Kasvattajaryhmä saatiin taas kasaan, tuloksena KP ilman sijoitusta.
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä oli vuorossa vielä viimeinen KV, jossa oli tuomarina suomalainen Johan Juslin. Kaikki taisi olla jo vähän väsyneitä ja Hippu oli aika mahdoton kehässä. Maassa oli paljon hajuja, pari karkkiakin löysin kehästä, mutta eihän se kaikkea selitä. Nenä maassa mentiin melkein koko ajan ja seisominenkin oli välillä tosi hankalaa. Tulokseksi saatiin kuitenkin JUN ERI, ja tietenkin se "viides" sija viidestä nartusta ;)
"Sopusuhtainen narttu, jolla lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa, hyvät pään linjat, pehmeä välikäsi, litteät käpälät, hyvä ylälinja, pentumaiset liikkeet."
Kasvattajaryhmä saatiin hienosti kasaan vielä viimeisenäkin päivänä, tuloksena KAS 3.
Kokonaisuudessaan varsin onnistunut näyttelyreissu, koska tahansa lähdettäisiin uudelleen :) Porukka oli, kuten odotettiinkin, mahtava ja illat kuluivat rentoa yhteistä aikaa viettäen. Koirat tulivat superhyvin toimeen keskenään ja saivat touhuta ja leikkiä yhdessä koko viikonlopun. Suuret kiitokset vielä Jari-kasvissedälle, joka järkkäsit tämän kaiken ja muulle porukalle hyvästä seurasta :)
Elvi oli viihtynyt mainiosti hoitopaikassaan ja elellyt siellä vähän kuin kotona yksin ollessaan ;) Viestiä facebookissa "Elvi jäi kiinni siitä, että se oli alkanut elää herroiksi meidän poissa ollessa: vierashuoneen sängyn päiväpeitto oli aivan karvoissa ;)!"
Tämän näyttelyreissun loppupäätelmänä lienee, että ei auta muu kuin harjoittella sitä kävelemistä. Kunpa vain tietäisi miten... Seisominen sujuu onneksi jo aika hyvin. Aiotaan nyt pitää näyttelytaukoa jonkin aikaa, ehkäpä keväällä taas katselemme mitkä tuulet puhaltaa :)
Hieman kuvasatoa Kuopion reissulta. Jostain syystä kuvat ovat muuttuneet kummallisen sinisävyisiksi, mutta näkee niistä nyt jotain sentään :)
Ryhmärämä, eli Nordvillen porukka :)
Aki, Heidi ja Kössi, Jari ja Peppi, Tuomas ja Paavo,
Toni ja Mosse, Emma ja Hippu sekä Tiina ja Tase
Tässä syyskuun alussa käytiin sitten koirien kanssa Riihimäellä match showssa. Hippu lähti harjoittelemaan näyttelykäytöstä ja Elvi ihan vaan seuraneidiksi ja ihan omaksi ilokseen myös kehään.
Hippu osallistui pieniin aikuisiin saaden sinisen nauhan (parina sheltti), eikä sijoitusta sinisten kehässä tullut. Käytös oli taas vähän sellaista, että voihan huoh. Kehä oli hiekkapohjainen ja siellä epäilemättä oli taas kaikenlaisia herkkuja. Ihan hirveästi tuomari ei siis varmaan saanut nähdä sellaista "iloista yhteistyötä koiran ja esittäjän välillä" kun mulla kasvoi kasvamistaan sarvi otsaan ja Hippu vähän välitti mun muka-iloisista pyynnöistä ja kehuista.... :D Eli joo, me taas ehkä jäädään kotiin harjoittelemaan, ja Aki vie Hipun seuraavalla kerralla kehään...
Elvi sen sijaan räjäytti potin (ainakin meidän mittakaavassa :D) Akin kanssa isojen aikuisten kehässä. Se sai punaisen nauhan (parina nuori husky), tuomarin kommentilla "tänään kokemus voitti nuoruuden". Punaisten kehässä (15 koiraa yhteensä) Elvi oli tietenkin se viimeinen ulosheitetty ennen sijoitusta, eli "viides". Tuomari sanoi kuitenkin erittäin kauniisti, joka hälvensi harmistusta todella paljon! "Tämä on se ikävin vaihe joutua pois kehästä, mutta kiitos teille osallistumisesta. Tämä on varsin hurmaava persoona ja kaunis koira." Melkein tirahti tippa linssiin mulla kehän laidalla, Elvi niin topakkana ja tärkeenä taas kehässä, ihana mummonäätä <3
Kuvia ei mätsäristä otettu, oltiin niin kiireisiä händlereitä :D
Mitään muuta ihmeellistä tässä ei kai ole tapahtunut, agilitytreeneissä ollaan käyty Hipun kanssa ja viimeksi oli viimeiset treenit ennen talvikauden alkua. Huomenna on vielä jotkut syyskauden päättäjäiset, mutta sen jälkeen jäädää tauolle. Talvitreeneihin ei osallistuta, mutta ajattelin hommata Hipulle ihan vaan muutaman oman esteen kotitreenailua varten ;) Ja sitä näyttelyhommaa pitäs nyt vaan hioa, prkl...
No sehän vielä piti kertomani, että maanantaina käytiin Hipun kanssa luustokuvissa Kankaanpäässä ja kivat tulokset lähti ainakin Kennelliittoon. Toivotaan, että samanlaisia tulevat takaisinkin (ellei parempina ;)) ! Eli lonkat lähti A/A:na, kyynärät 1/0 ja selkä terve. Tässä nyt syksyn tai talven aikana käväistään vielä varmaan tutkimassa polvet ja silmät.
Vajaan parin viikon päästä suunnataan taas Hipun kanssa Viikkiin ihotautilääkärille. Kutina palasi taas erkkarin jälkeen eikä eliminaatiodieetti oikein näytä purevan :( Katsotaan mitä sitten seuraavaksi lähdetään tutkimaan...
Kesä alkaa vääjäämättä olla ohi ja kylmät syyssäät hyväksyttävä tosiasia. Se ei meitä toivottavasti kovin paljoa lannista harrastusrintamalla, vaikka näyttelytaukoa pidetäänkin.
Elokuun alussa oli tosiaan jo kauan odotettu erkkarireissu Kuopioon! Torstai-iltapäivänä pakattiin auto aivan täyteen tavaraa ja suunnattiin auton keula kohti Savoa. Elvi jätettiin matkalla hoitoon, ettei reppanan tarvitse viettää mökissä pitkiä päiviä yksin näyttelyporukkaa odotellen. Ja veikkaan, ettei se liiemmin myöskään olisi arvostanut kuuden göötin seuraa :D Saavuttiin majoitukseen iltamyöhällä ja osa porukasta olikin jo paikalla. Matkaan oli lähtenyt mielettömän kiva porukka; kasvissetä ( :D ) puoliskoineen, Hipun emä Peppi, A-pentueen narttu Mosse, Hipun veli Kössi omistajineen ja "pikkuveljensä" Paavon (C-pentueesta) kera, sekä Hipun toinen veli Tase omistajansa kanssa. Riemukas viikonloppu oli siis tiedossa :)
Tavoitteeksihan olimme asettaneet tälle viikolle edes yhden ERIn saaminen, näyttelymenestys kun viime aikoina ei ollut kovin kummoista.
Perjantaina oli aika suunnata ensimmäistä kertaa Sorsasalon raviradalle ja tiedossa oli KV-näyttely, jossa tuomarina oli kreikkalainen Stelios Makaritis. Hippu oli ihan kivalla tuulella, ja kulki kehässä ihan siedettävästi. Tuloksena oli tavoitteeksi asetettu JUN ERI ja sijoitus vielä, JUK4. Arvostelu oli hyvä!
"Quite nice type. Pleasing head & expression. Good head proportions. Nice ears, very nice neck. A bit upright shoulders. Quite nice upper arm. Excellent topline, croup. Good ribs, I prefer shorter loin. Need to improve front & rear movement."
Aikalailla siis sellaista tekstiä, jota itsekin olen ajatellut.
Saimme myös kasvattajaryhmän kasaan tuloksella KAS 3 KP :)
Lauantaina oli erkkarin vuoro, johon junnuluokan lisäksi olimme päättäneet ilmoittaa Hipun parikilpailuun veljensä Tasen kanssa. Tuomarina oli ruotsalainen Bo Skalin. Hippu oli ennen kehää aivan mahdoton, "keuli" hihnaa vasten ja kohelsi. Vähän jännityksellä menin kehään ja pöydällä vuoroa odottaessa onnistuin vielä saamaan lukon irti pannasta. Mitään ei onneksi ehtinyt tapahtua ja kehässä kaikki meni ihan kivasti. Kuvista päätellen Hippu ei edelleenkään osaa kävellä kunnolla, mutta ehkä se harjoittelulla vielä paranee. Tuloksena kuitenkin JUN ERI, sijoitusta ei 10 muun junnunartun joukossa hellinnyt.
"Feminint huvud, bra uttryck, trevlig temperament, bra hals som inte får bli längre, stark rygg, korrekta vinklar, står bra på sina tassar, lite lös i fronten i rörelse, bra päls o färg."
Parikilpailussa Hippu ja Tase eivät sijoittuneet, mutta yllättivät ainakin minut erittäin positiivisesti hyvällä käytöksellään. Hippu sisaruksineen ovat kaikki aika vilkkaita äitinsä tapaan ja parikilpailu olisi voinut päätyä täyteen katastrofiin :D
Kasvattajaryhmä saatiin taas kasaan, tuloksena KP ilman sijoitusta.
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä oli vuorossa vielä viimeinen KV, jossa oli tuomarina suomalainen Johan Juslin. Kaikki taisi olla jo vähän väsyneitä ja Hippu oli aika mahdoton kehässä. Maassa oli paljon hajuja, pari karkkiakin löysin kehästä, mutta eihän se kaikkea selitä. Nenä maassa mentiin melkein koko ajan ja seisominenkin oli välillä tosi hankalaa. Tulokseksi saatiin kuitenkin JUN ERI, ja tietenkin se "viides" sija viidestä nartusta ;)
"Sopusuhtainen narttu, jolla lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa, hyvät pään linjat, pehmeä välikäsi, litteät käpälät, hyvä ylälinja, pentumaiset liikkeet."
Kasvattajaryhmä saatiin hienosti kasaan vielä viimeisenäkin päivänä, tuloksena KAS 3.
Kokonaisuudessaan varsin onnistunut näyttelyreissu, koska tahansa lähdettäisiin uudelleen :) Porukka oli, kuten odotettiinkin, mahtava ja illat kuluivat rentoa yhteistä aikaa viettäen. Koirat tulivat superhyvin toimeen keskenään ja saivat touhuta ja leikkiä yhdessä koko viikonlopun. Suuret kiitokset vielä Jari-kasvissedälle, joka järkkäsit tämän kaiken ja muulle porukalle hyvästä seurasta :)
Elvi oli viihtynyt mainiosti hoitopaikassaan ja elellyt siellä vähän kuin kotona yksin ollessaan ;) Viestiä facebookissa "Elvi jäi kiinni siitä, että se oli alkanut elää herroiksi meidän poissa ollessa: vierashuoneen sängyn päiväpeitto oli aivan karvoissa ;)!"
Tämän näyttelyreissun loppupäätelmänä lienee, että ei auta muu kuin harjoittella sitä kävelemistä. Kunpa vain tietäisi miten... Seisominen sujuu onneksi jo aika hyvin. Aiotaan nyt pitää näyttelytaukoa jonkin aikaa, ehkäpä keväällä taas katselemme mitkä tuulet puhaltaa :)
Hieman kuvasatoa Kuopion reissulta. Jostain syystä kuvat ovat muuttuneet kummallisen sinisävyisiksi, mutta näkee niistä nyt jotain sentään :)
Ryhmärämä, eli Nordvillen porukka :)
Aki, Heidi ja Kössi, Jari ja Peppi, Tuomas ja Paavo,
Toni ja Mosse, Emma ja Hippu sekä Tiina ja Tase
Ei näin...
Hippu ja Tase, kuin kaksi marjaa :)
Kasvattajaryhmä sunnuntaina
Tässä syyskuun alussa käytiin sitten koirien kanssa Riihimäellä match showssa. Hippu lähti harjoittelemaan näyttelykäytöstä ja Elvi ihan vaan seuraneidiksi ja ihan omaksi ilokseen myös kehään.
Hippu osallistui pieniin aikuisiin saaden sinisen nauhan (parina sheltti), eikä sijoitusta sinisten kehässä tullut. Käytös oli taas vähän sellaista, että voihan huoh. Kehä oli hiekkapohjainen ja siellä epäilemättä oli taas kaikenlaisia herkkuja. Ihan hirveästi tuomari ei siis varmaan saanut nähdä sellaista "iloista yhteistyötä koiran ja esittäjän välillä" kun mulla kasvoi kasvamistaan sarvi otsaan ja Hippu vähän välitti mun muka-iloisista pyynnöistä ja kehuista.... :D Eli joo, me taas ehkä jäädään kotiin harjoittelemaan, ja Aki vie Hipun seuraavalla kerralla kehään...
Elvi sen sijaan räjäytti potin (ainakin meidän mittakaavassa :D) Akin kanssa isojen aikuisten kehässä. Se sai punaisen nauhan (parina nuori husky), tuomarin kommentilla "tänään kokemus voitti nuoruuden". Punaisten kehässä (15 koiraa yhteensä) Elvi oli tietenkin se viimeinen ulosheitetty ennen sijoitusta, eli "viides". Tuomari sanoi kuitenkin erittäin kauniisti, joka hälvensi harmistusta todella paljon! "Tämä on se ikävin vaihe joutua pois kehästä, mutta kiitos teille osallistumisesta. Tämä on varsin hurmaava persoona ja kaunis koira." Melkein tirahti tippa linssiin mulla kehän laidalla, Elvi niin topakkana ja tärkeenä taas kehässä, ihana mummonäätä <3
Kuvia ei mätsäristä otettu, oltiin niin kiireisiä händlereitä :D
Mitään muuta ihmeellistä tässä ei kai ole tapahtunut, agilitytreeneissä ollaan käyty Hipun kanssa ja viimeksi oli viimeiset treenit ennen talvikauden alkua. Huomenna on vielä jotkut syyskauden päättäjäiset, mutta sen jälkeen jäädää tauolle. Talvitreeneihin ei osallistuta, mutta ajattelin hommata Hipulle ihan vaan muutaman oman esteen kotitreenailua varten ;) Ja sitä näyttelyhommaa pitäs nyt vaan hioa, prkl...
No sehän vielä piti kertomani, että maanantaina käytiin Hipun kanssa luustokuvissa Kankaanpäässä ja kivat tulokset lähti ainakin Kennelliittoon. Toivotaan, että samanlaisia tulevat takaisinkin (ellei parempina ;)) ! Eli lonkat lähti A/A:na, kyynärät 1/0 ja selkä terve. Tässä nyt syksyn tai talven aikana käväistään vielä varmaan tutkimassa polvet ja silmät.
Vajaan parin viikon päästä suunnataan taas Hipun kanssa Viikkiin ihotautilääkärille. Kutina palasi taas erkkarin jälkeen eikä eliminaatiodieetti oikein näytä purevan :( Katsotaan mitä sitten seuraavaksi lähdetään tutkimaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)