Päivä jona Elmo tapasi Yoko-mummon!

Pitkältä ajalta on taas jäänyt kirjoittelematta, enkä nyt ainakaan jaksa palata viime syksyn juttuihin, mutta ehkä niistäkin kirjoittelen jossain vaiheessa :)

Elmo alkaa olla aika iso poika jo ja viikon päästä ikääkin on 7 kuukautta! Aika on siis hurahtanut mieletöntä vauhtia :) Elmo on luonteeltaan ihan mahtava, reipas ja avoin, mutta kuitenkin rauhallinen. Se ottaa lunkisti monetkin asiat ja yllättäen Hipunkin yksinolot ovat menneet vielä paremmin kuin aiemmin nyt kun sillä on Elmo kaverina. Ainakin toistaiseksi asunto on vielä jaettu kahteen osaan ja pikkukoirat ovat toisella puolella, Elvi omalla puolellaan. Elvillä kesti aika pitkään sulattaa uusi tulokas ja aika helposti sillä meni kuppi nurin Elmon puuhista. Portilla erottaminen lienee kaikille mukavin ja turvallisin vaihtoehto, kun täällä ei ole ketään touhuja vahtimassa. Nyt onneksi Elvikin on jo lämmennyt pikkukaverille ja leikkiikin jopa jo ipanan kanssa!

Ainoa "ongelma" meillä Elmon kanssa on ollut se, että on niin vähän koiratuttuja, joiden kanssa lenkkeillä. Hippu kävi aikanaan pentukurssin ja sai sieltä hyvät eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden koirien kanssa. Jotenkin ajattelin, että Leikkikoulu (eli ihan pikkupentujen sosiaalistamiskurssi) riittää alkuun ja muuten sosiaalistetaan ihan kotosalla. Eipäs niitä uusia tuttavuuksia sitten ollutkaan ihan niin helppoa löytää. Muiden gööttien kanssa menee kyllä ongelmitta, mutta etenkin isot vieraat koirat pelottavat. Asiaa on vielä hieman pahentanut se, että Hippu ei epäröi hetkeäkään lähteä mukaan Elmon mörköilyihin. Parempi on siis vielä lenkittää Elmoa yksin ja opetella kunnolliset ohitukset.

Aiemmin talvella ollaan käyty lenkkeilemässä parin tutun kanssa, Elmo on tutustunut aikuiseen coton de tuleariin, sekarotuiseen pentuun, nuoreen smoolanninajokoiraan sekä vanhempaan löwchen-herraan. Eihän nämä nyt kuitenkaan alkuunkaan riitä ja pari viikkoa sitten heräsin todellisuuteen, että NYT on oikeasti tehtävä asialle jotain, kun Elmo pelkäsi aivan järkyttävästi 10 viikon ikäistä leonberginpentua :/ Tuumasta toimeen siis! Otin yhteyttä meidän hovikouluttaja Anneen ja sovin Elmolle koiratreffit heidän luokseen.

Treffattiin tänään aamulla Annen ja kohta 11-vuotiaan Yoko-hovawartmuorin kanssa. Mummokoira oli ratketa riemusta, ilmeisesti oli ihanaa päästä "töihin"! :) Elmon mielestä Yoko taisi vain olla hurjan pelottava iso musta möykky, jota piti tutkailla ja vähän rähistäkin kauempaa. Kiersimme koirien kanssa varmaan tunnin lenkin ja koirat saivat olla vapaana lähes koko matkan ajan. Pikkuhiljaa Elmokin rentoutui ja jopa lähti vähän laumautuneena Yokon perässä haistelemaan pellon hajuja. Joka kerta se kuitenkin säikähti, jos Yoko innostui vähän juoksemaan rallia. Yllyttipä Elmo muorin kerran jopa kunnon rallitakaa-ajoon, mutta muorin tullessa liian lähelle ilmoittikin, että ei ollutkaan kiva leikki :D Kokonaisuudessan lenkki meni kivasti ja  ennen kaikkea kehitys oli selvästi havaittavissa! Koska tilanteessa ei ollut mitään pelottavaa tai mitään vakavaa ei tapahtunut, Anne tyytyi vain välillä hieman rauhoittelemaan Yokoa, mutta muuten koirat saivat itse hoitaa asian ja se selvästi toimi. Eli ei pidä puuttua liikaakaan koirien tekemisiin, helpommin tulee ehkä tehneeksi hallaa siinä vaiheessa :)

Lenkin jälkeen istahdimme vielä toviksi (jos toiseksikin) rupattelemaan sisätiloihin ja koirat saivat puuhailla omiaan. Sisällä Elmo oli jo tilanteesta aika rauhallinen, ihmetteli vain kun Yoko petaili mattoa mennäkseen siihen maate. Elmo taisi olla lähinnä hämillään, mutta sitä ei enää pelottanut. Eli suunnitelma toimi! :)

Lähtiessä Elmo vielä seuraili muoria pihalla ja tutki ympäristöään rohkeasti. Viimeisenä sille toivottavasti jäi mieleen rauhallinen hengailu pihamaalla. Poikkeamme varmaan ensi viikolla jollain pentutunnilla katsomassa meininkejä. Mutta nyt todella pitää olla tarkkana ja hankkia lisää koirakontakteja, että tilanne saadaan vielä paremmaksi!

Ensi viikolla alkaakin koirien elämässä taas uudenlainen vaihe. Olemme vihdoin muuttamassa Tampereelle ja kohta on jo aika siirtää ensimmäiset tavarat ja huonekalut. Ensi viikolla vietän varmaan koirien kanssa ensimmäiset yöt jo uudessa kodissa, kun Aki jää vielä joksikin aikaa töiden takia tänne Forssaan. Tampereella pitääkin heti lähteä tekemään sosiaalista verkostoa niin itselle kuin koirillekin, onneksi siellä on jo entuudestaan tuttuja. Josko Elmollekin saataisiin lisää muunrotuisia koirakavereita :)

Tampereelle muuttoa ollaan todella odoteltu jo tovi, mutta kyllähän tännekin ikävä tulee. Tosin ikävöitäviä asioita ei taida olla kuin kaksi, meidän vakiometsä ja Piskipalvelu! Haaveena onkin aloittaa pikkukoirien kanssa jäljestäminen keväällä, joten ei me Piskipalvelusta luovuta vaikka pois muutetaankin. Onneksi tänne ei aja kuin puolisentoista tuntia, joten mahdoton matka se ei missään määrin ole.

Kevättä ja lisäkirjoituksia odotellen,

Emma

Tapahtumaa jos jonkinlaista!

Taas on pieneltä ajalta jäänyt kirjoittelematta ja yllättävän paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtuakin :) Lähinnä harrastusrintamalla siis.

Muutama viikko sitten täällä Forssassa järjestettiin koirien match show ja innolla tietysti osallistuttiin. Elvi pääsi taas kehään ihan muuten vaan, ekaa kertaa veteraaniluokkaan kaiken lisäksi! Hippu taas meni harjoittelemaan seuraavaa näyttelyä varten kehäkäyttäytymistä. Kotona treenit oli menneet ihan ok ja luottoa oli...Ilmeisesti turhaan :D

No, kuitenkin. Elvi pääsi kehään ensin. Veteraanikehä oli vähän tylsästi järjestetty siten, että kaikki koirat meni kehään yhtä aikaa, tuomari katsoi ne läpi ja sijoitti neljä parasta. Ei siis perinteistä punainen-sininen-nauha -kilpailua lainkaan. Elvi oli kehässä taas tuttuun tapaansa ihan onnellinen ja totisessa tilanteessa (olihan mummolle kotona sanottu, että se on pääsemässä Maailman Voittajaan ;)) ja käyttäytyi hienosti, mutta sijoitusta ei tällä(kään) kertaa hellinnyt. Meillä oli kuitenkin kivaa, joten eipä tuolla niin väliä :)

Hipun vuoro oli heti suoraan vetskukehästä tultua, joten juoksin oikeastaan suoraan kehään. Vaikka olin Hippua vähän yrittänyt kävelytellä etukäteen ja rauhoittaa hihnassa, sai tuollainen säntäily sen taas tietenkin kierroksille. Se rauhoittui kohtuullisen hyvin ja pöydällä olikin jo ok. Pöytätreeneistä on todella ollut apua meille molemmille, osataan rauhoittua molemmat ja saan koiran siinä seisomaan. Liikkeet oli taas vähän haastavampi asia... Sivuliike oli kuulemma hyvä, mutta yhä se vaan tarjoaa sitä katsekontaktia innostuessaan ja varsinkin taka- ja etuliikettä katsoessa se häiritsee liikkkumista, luonnollisesti. Hipun parina oli pieni sekarotuinen, ja saimme punaisen nauhan.

Pieniä aikuisia koiria oli taas ihan runsaasti ilmoitettu mukaan ja olipa porukassa myös Hipun agilitykaveri, dreeveriuros Röllikin. Rölli sai sinisen nauhan ja siinä loppukehiä odotellessa Röllin omistaja tuli kysymään voisinko viedä jomman kumman hänen koiristaan loppukehään, koska menisivät pahasti päällekkäin. Lupasin viedä Röllin jos tarve tulisi, ja sinnehän me sitten mentiin :D Rölli ei suostunut syömään multa kuin yhden nappulan, mutta käyttäytyi kyllä muuten oikein hyvin. Oli muuten aika erilaista esittää koiraa, joka on RAU-HAL-LI-NEN :D Seistä napotti paikallaan siinä mihin sen asetti, ja ravasi sopivaksi näkemäänsä tahtia vaikka olisi itse tehnyt mitä! Ihan hyvin ilmeisesti sitten meni, sillä tuomari asetti meidät sinisten kakkoseksi :D Vinkeetä!

Hipun kanssa paineltiin siinä sitten punaisten kehään ja siinä odotellessa Hippukin taas vähän rauhoittui. Liikkeestä ei meinannut tulla enää yhtään mitään, satunnaisia pätkiä ravasi hienosti, mutta plääh. Oli hankala sovittaa oma vauhti muiden koirien kanssa sopivaksi, pienissä koirissakin on kuitenkin niin paljon eroja. Sen verran sain kuitenkin Hipun liikkumaan, että se valittiin jatkoon, kuuden parhaan joukkoon. Neljän parhaan joukkoon sitä ei kuitenkaan enää sijoitettu, mutta "kuudes" sijakin oli oikein hyvä ottaen huomioon juurikin tuon liikkumisen hankaluuden taas vaihteeksi.

Mukava ja aurinkoinen päivä oli ja match show oli hyvin järjestetty!

Seuraavana lauantaina, eli. 24.8. oli sitten taas ihan oikean näyttelyn vuoro. Hippuhan oli ilmoitettu Tervakosken KV:hen, johon oli tulossa myös Hipun sisko Hukka ja veli Riki. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 11 gööttiä ja tuomarina oli muutoksen jälkeen Maret Kärdi.

Oltiin Hipun kanssa ajoissa paikalla ja lueskelin luetteloa; ilmoitettuna olisi Hipun lisäksi vain kaksi narttua, jotka voisivat ottaa sertin vastaan. Sertijahtiin siis! Hippu liikkui MAHTAVASTI kehässä kun kävin pariin otteeseen ennen arvostelua. Selvästi ruohoalusta on hieman raskaampi liikkua, joten se vähän rauhoittaa menoa. Se myös seisoi kivasti, joten hyvillä mielin odottelimme arvostelua.

Riki-veli oli "meistä" ensimmäisenä vuorossa ja tuomari selvästi tykkäsi siitä; poika oli loppujen lopuksi ROP ja sai ensimmäisen sertinsä, hieno saavutus! Hipun vuoroa odotellessa tajusin, että en ole nähnyt niitä kahta narttua paikalla lainkaan ja ne olivatkin jääneet pois. Täten Hippu oli ainoa, jolle serti voitaisiin antaa. Kamala jännitys päällä kehään ja Hippu seisoi alkuun kivasti. Mutta sitten... Pläts. Puolen kierroksen jälkeen olisin voinut todeta tuomarille että moro me lähdetään kotiin. En saanut koiraa liikkumaan mitenkään. Ei vaikka mitä tein. Yritin jopa ihan pysähtyä, peruuttaa muutaman askeleen, vaikkei se ehkä olekaan kovin hyvä asia kehässä. Mutta ei, ei tullut kyllä mitään taas. Pelkkää laukkaa ja hyppyjä, ravatessakin koira oli niin löysän lötkeä että voi taivas. Kierroksen jälkeen tuomari totesi, että "Onpa sillä pentumainen käytös vielä." ja tuli vähän sellainen "Ai really, en huomannutkaan..." -fiilis :D Etu- ja takaliikkeet mentiin samalla tyylillä ja olin todella jo valmis luovuttamaan. Pöydällä Hippu sentään oli nätisti ja seisoi hyvin. Mutta maassa tuomari seisotti kauan ja Hippu suurinpiirtein lönkötti lonkalla siinä. Yritin korjata, laittaa paremmin, kehua iloisella äänellä että se ryhdistyisi ja nostaisi edes hännän jnejne., mutta ei mitään vaikutusta. Se oli ihan kuin ylikeitetty makaroni. Ja seisoessa se on vielä yleensä niin napakka ja ryhdikäs :D EH:han sieltä napsahti sitten, tosin luokkavoitolla. Mutta eipä se paljoa ilahduttanut, kun olisi ollut se "helppo" serti saatavilla.

Arvostelupaperi oli täynnä tekstiä, nyt melkein viikkoa myöhemmin sieltä löytää jopa jo jotain positiivista. Aikamoista settiä kuitenkin:
"2,5v. keskikokoa korkeampi. Oikeatyyppinen narttu, jolla kokoonsa nähden hieman kevyt raajaluusto. Hieman avonaiset edestä. Kauttaaltaan hieman löysässä kunnossa. Kapeahko pään kiila. Korrekti hampaista. Oikeailmeiset keskitummat silmät. Hieman ohuet ja kookkaat korvat. Pitkähkö ja vahvuutta vailla oleva kaula. Hieman venytetty lanneosa ja matalahko hännän kiinnitys. Reilun pituinen, hieman ohut häntä. Toivoisin kiinteämmät ranteet ja kiinteämmät sekä paksummat tassut. Miellyttävä, pirteä luonne. Oikealaatuinen, lyhyehkö peitinkarva. Hyvä värivaihtelu. Runsaasti valkosita kaulassa, eturinnassa. Toivoisin enemmän lihasvolyymiä."
AVO EH AVK1

Ei ollut siis ihan varsinaisesti meidän huippuhetkiä :D Hipun Hukka-siskokin sai valioluokasta EH:n vähän samantyyppisellä arvostelulla ja oli kilpailuluokan kolmas.

Jälkeenpäin kuulin useammastakin paikasta, että Kärdi on tarkka tuomari ja koiran tulee olla todella hyvä että ERIn saa. Eli oikeasti EH:kin on hyvä, mutta mjääh, kyllähän sitä silti vähän pitää märehtiä ;) Totesimme Hukan Jenni-omistajan kanssa, että tämä päivä jääköön unholaan :D

Seuraavan kerran pyörähdämme kehässä Hyvinkään ryhmänäyttelyssä Esko Nummijärven arvosteltavana syyskuun lopulla. Siellä on siis tiedossa paaaaljon liikettä, josko Hippukin jossain kohtaa onnistuisi liikkumaan hyvin ;) Ja pitää varmaan kuntoilla hieman etukäteen :D

Tämän näyttelyn jälkeen jäämmekin taas jonkunmittaisella tauolle ja pidämme mammalomaa :D Meille on nimittäin tulossa karvaista perheenlisäystä! Hipun pikkuveli (isä: C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA Grålötens Rumplösä Rally Rune, emä: FI MVA NO MVA Svedala Peppi Porslinsdocka) muuttaa meille syys-lokakuun vaihteessa sijoitukseen :)  Kiitos Jarille tästä tilaisuudesta, toivotaan että pikkupojasta kasvaa ajanmyötä terve, mukavaluonteinen ja kaunis uros, joka voisi omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti gööttien jalostukseen. Pikkuveikka edustaa nimittäin erittäin harvinaista Tjappo-uroslinjaa (lisää aiheesta täällä) :) Tavoitteena olisi pennun kanssa aloittaa toko ja näyttelyt, ehkä sitä agilityäkin omaksi iloksi. Sen näkee sitten kun pentu kasvaa. Ja voihan se olla, että kokeilemme jotain aivan uutta!

Lopuksi muutama kuva vielä koirista (tai lähinnä Hipusta) päiväretkellä Torronsuolla. Vaikka syksyn tulo tuntuu ankealta, on siinä kuitenkin omia ihaniakin puoliaan. Syksyn värit ja aurinko kuvissa ovat mahtavia! :)







Kivaa oli siihen asti, että Hippu tipahti pitkospuulta hepulipäissään ja juoksi täysillä päin pitkospuun "tukirakennetta" :D Sen jälkeen se joutui hihnaan, vaikka olikin vapaana ehkä pari minuuttia kuvien ottamista varten... Uskomaton elukka :D

Huomenna mennään katsomaan pentuja ja lauantaina on Lempäälässä gööttipäivä, niistä juttua toivottavasti jo ensi viikolla! :)

- Emma

Erikoisnäyttely 2013

Heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi oli järjestettu gööttien erikoisnäyttely Poriin, kansainvälisen näyttelyn yhteyteen. Hippu ilmoitettiin toki myös karkeloihin, koska aina on mukava lähteä rodun järjestämään tapahtumaan moikkaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin!

Samalla pääsimme pienelle kesälomareissulle, sillä lähdimme reissuun jo perjantaina ja olimme pari yötä Akin isovanhemmilla Eurassa. Olipas mukava päästä maalle ja kun sääkin suosi, oli mahtavaa viettää aikaansa ulkoillen koirien kanssa ja ilman sekä saunoen kunnon puusaunassa! Elvi varsinkin nautti auringonottomahdollisuudesta maaten liinan päässä pihalla kaiken mahdollisen ajan :D

Sunnuntaina saimme sitten nauttia auringonlämmöstä oikein riittämiin! Tosin pitää ajatella positiivisesti; mieluummin auringonpaisteessa kuin sateessa ;)

Matkasimme siis sunnuntaiaamuna Porin raviradalle molemmat koirat ja miljoona kassia ja pussukkaa mukana. Näyttelyalueella oli erinomaisesti järjestetty koirien vesihuolto ja Elvi kävikin lähes heti kastautumassa suihkun alla. Elvi vietti päivänsä boksissa, jota yritimme parhaamme mukaan varjostaa, Hipun selkään heitimme aina tilaisuuden niin salliessa märkää pyyhettä, joka taisi kyllä auttaa jotain. Näyttelystä lähtiessä koirat pääsivät vielä lutraamaan raviradan keskellä olevassa lammikossa ja Hippu otti uintimahdollisuudesta kaiken ilon irti :D

Hippu oli ilmoitettu nyt siis toista kertaa avoimeen luokkaan ja tällä kertaa vielä allekirjoittaneen oli tarkoitus esittää koira kehässä. Harjoiteltiin aika paljon kotona ja luotto oli kyllä, että tällä kertaa homma saattaisi onnistua vähän paremmin. Kotona liikkuminenkin oli jo alkanut sujua niin nurmella kuin hiekallakin ilman suurempia ongelmia, toki parantamisen varaa on yhäkin. Hipun lisäksi näyttelyssä "meitä" oli paikalla Hipun sisko Lily (N. Blueberry) avoimessa luokassa, Hipun toinen sisko Hukka (N. Bounceberry) valioluokassa, Hukan kämppis Huli (Ollin-Oilin Aurora) avoimessa luokassa, Hipun veljet Kössi (N. Bearberry) ja Lenni (N. Boysenberry) valioluokassa ja Jussi (N. Diamond) junioriluokassa. Lilyn ja Hulin kanssa mentiin peräkanaa avoimen luokan alkukehään, mukaan oli ilmoitettu 13 narttua joista muutama oli poissa. Hippu liikkui heti alkuun aika kivasti ja saatoin antaa sille vain pitkän remmin ja vapauden liikkua itse. Eli parempaan suuntaan ollaan asiassa ehdottomasti menty! Lämmin sääkin saattoi rauhoittaa sopivasti, mutta en valita :D

Pöytäharjoittelustakin on ollut selvästi hyötyä. Kiitos Annelle (Piskipalvelu) opastuksesta ja neuvoista sekä Jarille Hipun esittämisesti Tuusulan näyttelyssä; näistä on selkeästi ollut apua meidän pöytäkriiseilyssä :)! Nostin Hipun pöydälle ajoissa, jotta se (ja minä..) ehtii rauhoittua kunnolla (ja varastaa puolet nameista namitaskusta) ja alkaisi seistä kunnolla ilman että tarjoaa istumista, makaamista ja peruuttamista. Tuomarin tullessa sitä katsomaan oli meillä jo ihan mukava harmonia ja Hippu seisoi nätisti paikallaan. Tuomari laski hampaat tosi tarkkaan ja viimeisten kohdalla Hippu oli jo vähän sitä mieltä, että josko päätä repimällä sekin loppuisi. Tuomari vaan ystävällisesti totesi katsovansa nyt loppuun ja katsoikin.



Sitten pyörähdettiin hieman kehässä ja jee, koira liikkui yhä tosi hyvin!



Seisottaessa oli itsellä jo sellainen hyvä fiilis, että ei enää stressannut. Että jos koira liikahtaa ja pitää korjata niin sitten korjataan ilman kiirettä, ei ne koneita ole. Kaikki mitä arvostelusta kuulin, kuulosti oikein mukavalta ja vielä yhden juoksukierroksen jälkeen saatiin käteen punainen nauha!

Loppujen lopuksi kilpailuluokassa oli vain neljä koiraa ja myös meidän porukan Huli oli päässyt neljän parhaan joukkoon. Siellähän me Jennin kanssa hysteerisenä hihitettiin vuorotellen, että "Miten voidaan täällä olla?" :D Meitä juoksutettiin vuorotellen kolmio ja SE oli vaikea. Hippu ei liikkunut siinä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varmaan osaksi kyllä johtui siitä, että itsellä ei keskittyminen enää riittänyt muuhun kuin siihen hemmetin kolmioon. Päästiin vielä toisen nartun kanssa kaksistaan tekemään kierros ja lopuksi tuomari sijoitti koirat. Hippu oli mahtavasti kolmas, Huli neljäs! Hienot tytöt meillä siis :) Ja riemu ratkesi siinä kohtaa, kun kehätoimitsija ilmoitti myös Hipun saaneen SA:n! Ensimmäinen SA ja vielä erkkarista, kylläpä hymyilytti :)

Paras narttu -kehää saatiin sitten odotellakin ihan hyvän aikaa ja Hippu ei siellä meinannut ekalla kierroksella oikein liikkua taas. Toisella kierroksella petrasi hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) meidät käteltiin ulos. Oli kuitenkin hienoa esittää koiraa ekaa kertaa PN-kehässä ja vieläpä erkkarissa :) Meidän tulokseksi tuli siis AVO ERI AVK1 SA josta olimme kyllä TODELLA tyytyväisiä!



Arvostelukin haettiin ja luettiin, eihän siinä ollut loppujen lopuksi mitään negatiivista. Tällainen on siis Hippu Maija Mäkisen mielestä:
"2v. 3 kk (muistin sitten iänkin väärin hätäpäissäni :D) vahva komea narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja jo nyt tilava valmis runko. Narttumainen pää, hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja ryhti, täyteläinen eturinta, hyvät kulmaukset, hyvä karva ja värimerkit. Vapaat tehokkaat liikkeet. Hyvä käytös ja temperamentti."

Kokonaisuudessaan meidän porukan menestys oli siis tällainen; Hippu AVO ERI AVK3, Hukka VAL ERI, Huli AVO ERI AKV4, Lily AVO EH, Kössi VAL ERI, Lenni VAL ERI ja Jussi JUN EH.

Hienosti siis meni koko porukalla :) Kasvattajaryhmään mentiin vielä lopuksi porukalla Hippu, Hukka, Lenni ja Kössi, josta tuloksena KASV-3 Kp.

Ihanana yllärinä Hukan ja Hulin omistaja Jenni sai vielä Ilona-kiertopalkinnon, eli hauskan taulun seinälleen vuodeksi! Ensi vuonna hän taas luovuttaa palkinnon jollekin göötti-ihmiselle, joka on vuoden aikana tuonut hänelle henkilökohtaisesti iloa koiraharrastuksen parissa :)

Meillä oli kerrassaan mahtava päivä ja sen toki kruunasi vielä Hipun sisarusten syntymä. Peppi-äiskä pungersi maailmaan 6 pentua sunnuntaiaamuna ja kaikki voivat hyvin :)

Nautitaan auringosta ja kesästä!

Seuraavaan kertaan,

Emma

Agilityä ja vähän sairaskertomustakin...

..., kas kummaa. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, mutta harmillista kuitenkin.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn ja treenit meni yllättävän kivasti näin pitkän tauon jälkeen. Meidän agilityryhmä treenaa vähän vaihtelevina päivinä ja jostain syystä se on usein ollut joko tokon kanssa päällekkäin tai niin, että olen ollut iltavuorossa. Taukoa ehti tulla varmaan reilu kuukausi, joten uumoilin että vauhtia saattaa taas olla vähän turhan paljon. Luonnollisesti alkuun ekan esteen takana lähdön odottaminen oli taas se vaikein kohta meille, mutta kävin muutaman kerran palkkaamassa paikallaolosta. Loppua kohden odottaminen sujui vähän paremmin ja toiseen suuntaan rataa mennessä alku oli muutenkin helpompi (mun ei tarvinnut ottaa niin pitkää etumatkaa :D).

Rata oli meille aika hankalan mallinen, eli miten se nyt sitten agilitytermein mahtaa mennäkään; neljä suoraa ja mutkat aina suorien päässä. Hipulla on näillä tapana vähän ottaa kovasti vauhtia ja varsinkin jos on putkia, mulla ei ole yleensä toivoakaan pysyä perässä. Kunhan Hippu oppisi vähän irtoamaan, ei tarvitsisi itse mennä jokaisen esteen luo ja pystyisi tekemään muutenkin vähän oikoreittejä. Ekoilla radoilla Hippu (tai minä...) vähän hätäili ja A-esteeltä tultiin vähän vauhdikkaasti alas. Toisella kerralla rauhoittelin vähän menoa ja A:kin meni hieman maltillisemmin ja siitä kepeille suhteellisen rauhassa.  Yllättävän hyvin vauhti pysyi kokonaisuudessaan aisoissa, vaikka kovaa sainkin juosta. Pysyin jopa melkein perässä, mutta seuraavana päivänä kyllä huomasi pinkoneensa. Ekojen ratojen jälkeen Hippu rauhoittui aika hyvin jo tekemään ja kuuntelemaan (ja odottamaan perässä rämpivää ohjaajaa... :D) ja viimeisellä radalla yllätyin todella positiivisesti, kun se hakeutui itse oikein kepeille. Mehän mennään kepit vielä verkoilla, mutta tämä oli eka kerta kun se meni itse sinne ilman todella selkeää ohjausta mun ollessa kaikenlisäksi keppien vasemmalla puolella. Kepit se menee kyllä tosi nopeasti muuten, mutta kepeille hakeutuminen on ollut vielä vähän hakusessa. Keppien jälkeen oli taas A-este, josta mentiin hieman vinosti vasemmalle muurille ja siitä piti kääntyä takaisin tulosuuntaan hypylle. Tällä kertaa onnistuin itse jopa ohjauskuviossa ja mentiin kohtuullisen sujuvasti käännös :D Muuten ei kauheasti ole mainitsemisen arvoista, putkeen ja puomille Hippu meni tapansa mukaan varmasti ja kovaa. Edelleen palkataan puomin alastulosta, ettei se keksi taas hypätä puolessa välissä alas niinkuin viime syksynä. Eli varsin onnistuneet treenit kokonaisuudessaan, ehkä me ollaan taas molemmat hieman kehitytty tässä hommassa. Irtoamista tosiaan pitäisi treenata ehkä ihan omana osa-alueenaan, jotta voisin sitä sitten hyötykäyttää.

Hippu oli myös aika herttainen lempiesteensä putken nähdessään. Lähtöpaikan viereen oli jätetty yksi putki vain olemaan ja mun kaivellessa nameja / laittaessa treenitaskua / säätäessä / whatever huomasin Hipun katsovan putkea kohden vähän kaihoisasti. Ensin se ihan vain vilkaisi sitä seistessään mun vieressä, sitten se astahti sitä kohti ja palasi heti kuitenkin takaisin mun viereen. Houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi ja sen oli pakko käydä hipsuttelemassa putkesta läpi. Vähän tyyliin "Hetki, menen äkkii tän ni tuun sit." :D Sitten mentiin radalle.

Mutta kivat oli treenit ja päästiin tekemään aika paljon, kun treenaajia oli vähän.

Elvi oli mukana odottelemassa lähinnä sen takia, että usein käyn niiden kanssa lenkillä treenien jälkeen. On mukavaa vaihtelua lenkkeillä toisella puolella kaupunkia ja vähän enemmän maaseudulla. Lähdin sitten kävelemään ja Hippu oli tapansa mukaan irti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes totesin meidän lenkkireitin olevan oikea punkkiparatiisi; heinikko oli kasvanut aivan järjettömän korkeaksi. Hippu oli jo ehtinyt hieman heinikossa rymytä, joten totesin vain että pitää tehdä sille tarkka punkkisyyni kotona. Autolle kun päästiin ja koirat hyppäsivät autoon, huomasin että jostain oli tullut verta koirien pyyhkeelle. Pikainen vilkaisu koiriin päin ja äkkiähän se syy selvisi. Hipun takatassun varvas oli aivan veressä :( Nopea tsekkaus että mitään ei ole irtipoikki ja äkkiä kotiin. Huuhtelun jälkeen sain taas todeta, että polkuanturahan se viimekesän tapaan taas oli mennyt, tällä kertaa harmillisesti vaan pahemmin. Varpaan polkuanturan kärjestä oli lähtenyt ihan kunnon pala, joka roikkui ihoriekaleella kiinni. Verenvuoto onneksi lakkasi suihkuttelun aikana ja näin, että vamma on onneksi vain pinnallinen. Totesin sen kuitenkin vaativan eläinlääkärin hoitoa, joten ei kun jalka pakettiin ja odottamaan aamua ja eläinlääkärin ajanvarausta. Ja toiseen pakettiin. Ja kolmanteen. Aamulla vielä neljäs. Ei pysynyt sitten mikään viritys...

Sain onneksi kunnaneläinlääkäriltä ajan yhdeksi perjantai-iltapäivälle ja totesimme yhdessä, että luultavasti riekale pitää leikata irti. Näin tehtiin. Eli yhdeltä saavuimme vastaanotolle ja eläinlääkäri rauhoitti Hipun tutkimisen jälkeen. Tai siis piti rauhoittaa ja puuduttaa, mutta Hippu nukkui sitten ihan koko rahan edestä. Eläinlääkäri nipisteli sitä kirsusta ja ihmetteli että miten se niin syvään nukahti :D Riekale leikattiin irti ja paketointia aloittaessa eläinlääkäri tuikkasi Hipun persuksiin herätyspiikin, jotta se suvaitsisi joskus herätä. Sain myös samalla oivan vinkin jalan paketointiin, ettei töppönen aina valu pois. Eläinlääkäri kääri pitkän teipin rullalle pitkittäin ja laittoin sen koiran sääreen, ja alkoi siihen päälle kääriä sidettä, jolloin se tarttui teippiin! Hippu sain 10 päivän antibioottikuurin ja minä suosituksen lähteä ostamaan suojatossua. "Saattaa tulla taloudellisemmaksi." :D

Heräsihän se koirakin vihdoin, kun käännettiin rinnan päälle makaamaan pöydälle. Loppupäivä menikin sitten mukavasti huuruissa ja matka Jyväskylään ristiäisiin sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.

Että tällaista taas vaihteeksi. Kiitämme itseämme siitä että meillä on koiralle vakuutus ja toivomme itsellemme myös paljon kärsivällisyyttä Hipun sairasloman ajaksi. Että tais tulla taas hetken tauko siihen agilityyn, vaikka olikin niin hyvä draivi. Tokokentällekään ei varmaan pariin viikkoon mennä, täytyy nyt seurailla miten haava paranee. Nyt se näyttää jo onneksi kuivalta ja on tämän päivän ollut ilman suojaa sisällä. Ulos pitää vielä kääräistä kunnollinen potkun ja raahauksen kestävä sidos, Hippu kun on aika näppärä noiden kanssa.

Ja Hippu lähettää terveisensä kaikille koiraystäville: jos lähtee Jyväskylään viettämään hotellielämää, kannattaa laittaa jalkaan vihreä ja näkyvä kääre, jotta saa paljon huomiota, sääliä ja rapsutuksia ;)

Koirat taitavat olla suhteellisen harvinainen näky Jyväskylän keskustassa, niin paljon saivat meidän maalaistollot huomiota osakseen :) Ja Sokos-hotelli on mukava paikka koirien kanssa yöpymiseen, taas molemmat koirat saivat oman tervetuliaispaketin herkkuineen ja kakkapusseineen! Elville pisteet hyvästä esityksestä, sillä oli selvästi joku kaupunkilaisrooli päällä hotellille mennessä. Se vaan makoili hotellin aulassa kaiken vilskeen keskellä ja katseli ympärilleen sen näköisenä, että "Nooh, odotellaan tässä nyt sitten, siihen me ollaan New Yorkissakin totuttu..." :D

Ensi kertaan taas, toivottavasti paremmissa merkeissä!

- Emma

Tuusulan kaikkien rotujen näyttely

Tällä kertaa siis vain tarinaa Tuusulan näyttelystä :)

Lauantaina mun työpäivän jälkeen pakattiin tavarat ja koirat autoon ja lähdettiin kohti Keravaa. Ajatuksena oli yöpyä Akin porukoilla, jotta aamulla ei sitten tarvitsisi ihan niin aikaisin lähteä liikenteeseen. Puoli yhdentoista maissa startattiin sitten taas auto sunnuntaina ja oltiin Tuusulan urheilukeskuksella hyvissä ajoin. Gööttejä oli jo muutamia paikalla ja leiriydyimme hyvälle paikalle kehän läheisyyteen Nordville Diamondin "Jussi", Gismon Bartin ja Gismon Cedun kanssa. Muut Nordvillet saapuivat jonkin ajan kuluttua ja kuulumisia taas vaihdeltiin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Hipun veli Riki (N. Barberry), viimeksi ollaan oltu samassa paikassa varmaan reilu vuosi sitten. Hipun, Rikin ja Jussin lisäksi "meitä" oli lähtenyt mukaan vielä Kössi (N. Bearberry). Mukava porukka siis saatiin kasaan ja toiveissa oli myös päästä esittämään kasvattajaryhmä.

Ekana kehään meni Jussi, joka esitettiin junioriluokassa. Jussi sai EH:n ja hienon arvostelun. Ja aina vain jaksan ihailla sen mahtavaa luonnetta! :) Riki sai ERI:n ja voitti hienosti urosten avoimen luokan. Kössi sai samoin ERI:n ja voitti urosten valioluokan! Paras uros -kehässä Nordvillellä meni mahtavasti, Riki oli PU-2 ja Kössi PU-3 :) Hienot pojat!!

Jari vei Hipun kehään, koska perjantaisen näyttelytreenin jälkeen totesin, että en halua mennä tuhlaamaan rahoja ja pilaamaan Hipun mahdollisia mahdollisuuksia ( :D ) omalla jännittämisellä. Alkuun Hippu vähän nuuskutteli ja pomppi, mutta seisoi hyvin ja näytti lopuksi vähän jo liikettäkin. ERI tuli ja kilpailuluokassa se alkoi jo selvästi liikkua paremmin. Hippu sijoitettiin viidestä avoimen luokan nartusta toiseksi, johon olimme TODELLA tyytyväisiä! Harmillisesti SA:ta ei kuitenkaan herunut, joten PN-kehään ei ollut enää asiaa. Jussi Liimatainen antoi Hipusta seuraavanlaiset arvion: "Linjakas narttu. Erinomainen pää ja ilme. Kookkaat korvat. Pitkä kaula ja suora selkä. Hyvä etuosan rakenne. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvät värimerkit. Takaliikkeet saisi olla tehokkaammat."

Mutta näillä tuloksilla saimme siis kasvattajaluokan kasaan ja minäkin uskaltauduin kehään Hipun kanssa Jarin esittäessä Rikin. Tässä kohtaa Hipulta oli ilmeisesti jo suurin touhuamisen tarve hävinnyt, joten se käyttäytyi ja liikkuin oikein kivasti :) Tuomarin mielestä tasaisella ryhmällä saimme KP:n ja Nordvillestä tuli ROP-kasvattajaryhmä!

Ryhmäkehässä (yllättäen) ei ilmeisesti enää kovin paljoa miellytetty tuomarin silmää, joten kotiinlähtö tuli. Hyvillä mielin kuitenkin lähdettiin, koska koirat jaksoivat esiintyä hyvin koko päivän ja ylpeitä saa kyllä olla joka ikisestä :)

Päivä oli mitä mahtavin, seura oli erittäin hyvää ja aurinkokin porotteli siihen malliin, että allekirjoittaneella on mukavasti palanut paidan reunuksesta niskaan saakka... :D Elvikin taisi viihtyä ihan mukavasti, vaikka joku koira aina välillä suvaitsi työntää perskarvansa liian lähelle kuningattaren linnaketta ja piti vähän hammasta väläyttää :D

Kiitämme siis kaikkia seurasta ja nähdään taas, erkkarissa varmaan seuraavan kerran! :)


Hippu AVO ERI AVK2


Jussi JUN EH JUK2


Kössi VAL ERI VAK1 SA PU-3


Riki AVO ERI AVK1 SA PU-2


Kennel Nordville KASV1 KP

Pidetään lippu korkealla jatkossakin!

- Emma

Ihana, ihana kesä!

Olempa taas kerrassaan mahtavasti ottanut itseäni niskasta kiinni tämän kirjoittelun suhteen ;) Nyt on kuitenkin aika taas kirjoitella kesäkuulumisia täältä meiltä.

Pari viikkoa on ollut ihan huippuhienoja kelejä, ja koirat ovat päässeet aloittamaan uintikauden oikein mukavasti. Toissaviikolla taidettiin käydä peräti neljä kertaa uimassa, vaikkei hyvää rantaa olekaan tässä ihan lähellä. Hippukin on vihdoin innostunut oikein kovastikin uimisesta, aiemmin se on pulahtanut muutaman kerran ja keskittynyt sen jälkeen rähisemään ja vinkumaan rannalta. Nyt ne hakevat tyytyväisenä samaa keppiä järvestä ja Hipulla meinaa kierroksetkin nousta välillä vähän turhan korkealle. Aika yllättävää sinänsä, kun Hipusta on puhe... Mutta hauskaa niillä on! Karkasipa Elvi tässä yhden kerran takaisin rantaankin autolta, eikä tullut vaikka kuinka huutelin. Pitipä sitten käydä mummo hakemassa melkein tassusta pitäen autolle sieltä, kun toinen vakaasti eli siinä uskossa, että kyllä ne keppiä vielä mulle heittää. Samperin luupää :D On se huomattavasti vuosien varrella pehmennyt ja nöyrtynyt tietyissä asioissa ja antaa jopa periksi kun ihan nätisti asioista keskustellaan, mutta joskus vanha junttipää nostaa hieman päätään :D

Hipulla taitaa olla pari tokoa vielä jäljellä tässä kesälle, kun tunteja on peruuntunut säiden takia. Elvin kanssa kävin yhden tunnin tuossa muutama viikko sitten ja otettiin kaukokäskyjä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt ja ihan kivasti meni lyhyeltä matkalta. Vähän se tuppaa etenemään välillä, mutta eipä tuon kanssa niin hirveästi jaksa hifistellä, pääasia että koiran mielestä on hauskaa :D Hipun kanssa sellaisia ei olla edes päästy vielä koittamaan.

Agilityssä ollaan päästy käymään nyt myös pari kertaa, harmillisesti menee välillä työt päällekkäin treenien kanssa :/ Ensimmäiset treenit olivat kyllä aikamoinen katastrofi, Hipun mielestä oli niiiin ihanaa, että se ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ekan esteen takana ja sieltä se sitten karkasikin kerran ja vauhdilla. Täyttä vauhtia puomille ja takas mun luo kun kutsuin. Muutaman kerran se otti myös oikein kunnon vauhdit ja lähti vaan esteeltä suuntaan x niin kovaa kuin kintuista lähti :D Seuraavalla kerralla tehtiin onneksi rataa, jossa se ei päässyt kunnolla kovaan vauhtiin, joten se ehti sitten hieman kuunnellakin. Mutta eipä näistä treeneistä vielä kauheasti ole kerrottavaa, tuntuu että pari kertaa on mennyt lähinnä vasta muistellessa asioita ja hillitessä koiraa :) Toivottavasti päästäis kuitenkin vähän useemmin jatkossa treenailemaan, ettei aina tulisi parin viikon taukoa väliin. Olen myös miettinyt, että pitäisikö aloittaa Hipun kanssa treenaaminen saman koirakerhon kilpailemaan aikovien tokoryhmässä, mutta treenit on hankalaan aikaan, joten aika harvoin varmaan päästäisiin :/ Enkä edes tiedä mitä siellä pitää osata kun eihän tuo osaa vielä juuri mitään :D Mutta jos aikoo kokeisiin ehkä silloin, kun koira on 15-vuotias, niin ollaanhan me silloin kilpailemaan aikovia. Vai mites? :D Pitää kuitenkin vielä pohdiskella asiaa, en kuitenkaan viitsisi tokoa jättää nyt kokonaan pois kun ollaan vähän päästy vauhtiin ja toko ja agility selvästi kyllä tukevat toisiaan.

Hippu on nyt myös ilmoitettu pitkästä aikaa näyttelyyn. Kesäkuun lopulla suunnataan Tuusulaan ja toivotaan, että siihen mennessä karvat olisivat vähän jo kasvaneet takaisin. Ensin meinasin jättää ilmoittamatta juurikin karva-asian vuoksi, mutta ajattelin kuitenkin, että ennen erkkaria on ehkä ihan kiva käydä jossain edes kerran, kun viimeksi ollaan oltu näyttelyssä elokuussa. Eikä noita näyttelyitä oikein ole hyvän matkan päässä, joten menkööt nyt sitten :) Ollaan kokeiltu näyttelykävelemistäkin vähän eritavalla nyt, toivottavasti muistaisi vielä kehässäkin sen. Voi olla että nakitan kasvattajan Hipun kanssa kehään, jos vaikka onnistuis sen kanssa paremmin :)

Tänään aloitin koirien kanssa uuden projektin Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras innoittamana. Hipulla ei varsinaisesti ole mitään kiskomisongelmia, mutta olisi kiva saada se vähän rentoutumaan hihnassa ja liikkumaan fiksusti yhdellä puolella. Sen ongelma on lähinnä se, että sen on vaikea hahmottaa koska koiria taluttaa yksi ihminen, koska kaksi ihmistä, eli kenen kanssa sen oikein pitäisi kulkea ja millä puolella. Välillä se poukkoilee edestakaisin ja vähän sotkee hihnojakin. Elvi taas vetää helposti ja etenkin ne toisten koirien ohitukset nostavat niin koiran kuin minunkin verenpaineen. No, toiveena olisi nyt vihdoin saada tää remmikävely oikeasti sellaiseksi mukavaksi kaikille osapuolille, koska tunnustan hoitavani kyllä ongelmatilanteet välillä niin väärin kuin vain voi. Siis lähinnä kun hermostun ja muuta niin mitäpä koiriltakaan voi olettaa.

Aloitin tänään projektin ensimmäisen vaiheen opettamalla koirille merkkiääntä, jolla niiden pitäisi tulla lähelle ja tulevaisuudessa siis löysätä remmi. Tällä pyritään pääsemään eroon siitä, että se luoksetuleminen ja remmin löysääminen olisi koiralle epämiellyttävää, niinkuin se varmasti tällä hetkellä on. Joissain tilanteissa on "pakko" vaan kiskoa koirat fyysistä voimaa käyttäen lähelle, pitää lyhyellä remmillä niin että koirat varmasti yhdistää etenkin ne ohitustilanteet siihen epämiellyttävään fiilikseen. Eli merkkiääni on positiivinen asia, siitä saa palkkaa ja lähellä, löysällä remmillä on hyvä olla :) Koirat oppi äänen tosi nopeasti tässä sisällä tehdessä, Elvi puhisi onnesta kun tajusi mitä pitää tehdä :D Huomenna jatketaan, ja parin päivän päästä sitten katsellaan kirjasta mikä mahtaa olla seuraava vaihe. Tähän projektiin jotenkin innostui nyt lähtemään, koska kirjassa oli otettu erilaiset tilanteet oikeasti huomioon. Kaupungissa kun koiraa on pakko ulkoiluttaa hihnassa, ja alkuun treenattavat pätkät on tosi lyhyitä, joten kirjassa oli myös kerrottu mitä tehdä, jos koiran kanssa pitää olla vielä ulkona eikä sitä voi päästää irti, jotta tilanne kuitenkin säilyisi hyvänä. Äh, vaikea selittää, mutta projekti oli kirjoitettu lähinnä niin, että se on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos itse vaan nyt jatkaa ja tekee töitä asian eteen :) Kaikilla kun ei ole sitä omaa hehtaarin tonttia aidattuna, jossa koiraa voi treenata ensin puoli vuotta niin että asian saa valmiiksi ennen kuin pitää lähteä lenkille ;)

Tässäpä näitä kuulumisia varmaan taas tältä erää. Kuviakin otettiin tossa huhtikuussa, näkee molemmista miten nää meidän tytsyt on vähän muuttuneet;


Hipulle on alkanut vihdoin edes tulemaan hieman massaa ja rintakehäkin mukavasti kehittynyt. Karvaton kirppuhan tuo edelleen on ja häntä on varsin omalaatuinen, mutta aina ei voi voittaa :D



Elvi seisoo kuvassa ihan päin kakkelia, mutta kuvan pointti oli lähinnä se, että hei se on laihtunut :) ! Ja muutosta on mun mielestä tuostakin vielä tapahtunut tähän päivään mennessä, kohta me saadaan antaa sille Hipun extra energia-ruokaa... :D


Ja lopuksi vielä mummelista pusipusi-söpöily-kuva :D Äiskän rakas karvahanuri <3

Ihanaa ja aurinkoista kesänalkua kaikille, nauttikaahan lämmöstä ja huolehtikaa koirien viilennyksestä ja nestetankkauksesta :)

- Emma

Irtokarvoja ja -koiria

Keväthän se alkaa selvästi olla parhaimmillaan :) Aurinko jo mukavasti lämmittää ja kuraa ainakin riittää. Lenkkipolut meinaavat olla vähän liukkaita, mutta kenkiin laitettavat nastat ovat kyllä pelastaneet monelta liukastumiselta.

Treenit on myös peruttu muutamalta viikolta kentän liukkauden takia, mutta pari viikkoa sitten käytiin Jokioisten keskustassa harjoittelemassa kaupunkikävelyä :D Ympäristönä ehkä ei ole meidän koirille se vaativin, kun ovat täällä Forssassa kuitenkin tottuneet kulkemaan päivittäin, mutta eri juttu onkin sitten ne lenkillä mukana olevat muut koirat. Aki otti Hipun ja mä menin Elvin kanssa, kivasti lenkki sitten kuitenkin meni :) Lopuksi otettiin vielä pieni seuraamisharjoitus ja uskalsin jopa heittää Elvin remmin maahan. Hippu meni vapaana Akin kanssa, mutta se nyt ei varsinaisesti vielä osaakaan seurata ilman apua. Elvi vähän prassaili, mun vaan pitäs pikkuhiljaa päästä eroon apukädestä :D Muutenkaan ei olla järin paljoa treenailtu, kotona ollaan muutama kerta harjoiteltu merkkiä ja molemmat koirat tykkää vaihtelusta. Hipun kanssa pitäis vaan saada naksuteltua jotenkin se, ettei se kaataisi sitä törppöä. Jätin myös säästöön jogurttiämpärin Hippua varten, koska ajattelin opettaa sitä kantamaan ämpäriä. Idea lähti siitä, kun annoin sen nuolla tyhjän ämpärin ja kun se oli puhdas, Hippu nappasi sen suuhunsa kanniskeli ympäriinsä :D Ajattelin yrittää kuitenkin opettaa sen ottamaan kahvasta kiinni ja kantamaan sitä käskystä, ehkäpä myöhemmin ihan jotain tavaraakin siellä sisällä.

Kävin koirien kanssa tänään ihanalla aurinkolenkillä! Alunperin oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta en enää viitsi käyttää talvijuoksukenkiä (nastallisia) eikä kunnollisia kesäjuoksukenkiä ole, joten mentiinkin sitten vaan kävelylle. Tässä lähellä on kiva metsikkö, jossa menee hiekkateitä ja polkuja, joten poikettiin sinne. Siellä tehdyt lenkit on yleensä mukavaa hermolepoa, Hipun kun voi päästää metsänreunassa irti ja ottaa loppulenkistä kiinni, Hippu on koko lenkistä remmissä ehkä vartin verran. Metsässä saa tehtyä eripituisia lenkkejä kun kiertelee polkuja eri tavalla. Tällä kertaa meinasi tulla alkuun vähän jännät paikat. Olin juuri päästämässä Hippua irti, kun tajusin polulla olevan mustan koiran. Pohdiskelin hetken ja tajusin sen olevan luultavasti viereisestä omakotitalosta. Aiemmin ei olla tähän koiraan törmätty, joten en lainkaan tiennyt millainen se on toisia koiria kohtaan. Totesin kuitenkin, että parhaiten varmasti menee, jos päästän Hipun joka tapauksessa irti, se kun osaa lähestyä vierasta koiraa tosi kohteliaasti ja antaa myös kiinni / tulee mukana, jos olisi tullut tarve kääntyä takaisin. Lähestyttiin koiraa rauhallisesti ja puskasta pompahti mukaan myös nuori kultainennoutaja. Kun päästiin lähemmäs, totesin molempien koirien olevan varsin alistuvia; molemmat istuivat korvat niskaan painettuina ja menivät matalaksi alistuva ilme naamalla, vaikka Hippu yhtälailla kulki alistuneen näköisenä häntä alhaalla ja matalana muutenkin. Hippu moikkasi koiria ensin kun annoin sille luvan mennä ja Elvi meni sitten myös moikkaamaan niitä. Hippuhan on tosiaan ongelmaton noiden toisten koirien kanssa, mutta Elvi ei aina tule toimeen etenkään narttujen kanssa. Tämä kohtaaminen meni kuitenkin varsin hyvin ja koirat meinasivat jo alkaa leikkiä keskenään :D Kultsu innostui Hipusta valtavasti ja Elvikin kutsui sitä leikkiin! Jatkettiin siitä sitten matkaamme ja koirat lähtivät takaisin kotipihaansa. Loppulenkki meni rauhallisissa merkeissä, tosin Hippu ei ollut kovin rauhallinen. Se paineli menemään sielunsa kyllyydestä ja vain kerran tarvitsi ottaa se hihnaan vastaantulijan vuoksi.

Lenkiltä tultua päätin sitten pestä molemmat koirat ihan kunnolla. Järkyttävä määrä kuraa ja varmasti myös ihan sitä itseään tuolta lenkkipolkujen varrelta noihin tarttuu, joten pakko ne olisi ollut joka tapauksessa huuhdella. Totesin kuitenkin, että on Hipun viikkopesun aika, joten pesin sen noilla sen lääkeshampoilla jotka helpottavat kutinaa. Elvin pesin ihan tavallisella shampoolla, koska alkoi kuvottaa sen "pikkupoika-haju" (tiedättehän, se haju joka tulee pienistä pojista, jotka on pelannut jalkapalloa märällä kevätnurmikolla :D) ja kuukauden takaisesta pesusta huolimatta sen turkki oli taas rasvoittunut jonkin verran. Varmaan johtuu harjaamisesta ja karvanlähdöstä, mutta auttaapa tuo pesu varmaan myös siinä karvanlähdössä. Ainakin sen mukaisesti sitä karvaa oli pesun lopuksi kylppärin lattialla :D Koiria pestessä totesin myös, että ikinä en kyllä ota afgaania. Yhden pienen, lyhytkarvaisen koiran pesu kerran tai kaksi viikossa menee, mutta jos se olisi paljon isompi kuin Elvi ja siinä olisi PALJON karvaa, joka pitäisi myös föönata, en kyllä alkais :D

Pesun jälkeisen rallin jälkeen täällä on nyt kovin rauhallista. Molemmat on tainneet mennä kuivattelemaan itseään meidän sänkyyn...

Tiistaina alkaakin taas vähän erilainen arki koirilla. Mä olen ollut nyt kevään aikana tosi paljon kotona, koska koulua on ollut tosi vähän, mutta tiistaina alkaa taas työt. Saapa nähdä miten saadaan sovitettua etenkin treenit mun työaikoihin, mutta eiköhän sekin tässä selviä :) Agilityn alkua odotellaan myös innolla ja toivotaan, että agilityseura järkkäisi harrasteryhmän, vaikka sen tulevaisuus on ilmeisesti hieman vaakalaudalla :/

Taidan mennä hakemaan yhden pääsiäismunan, jospa nukkuvat koirat eivät sitä huomaisi...

- Emma

Gööttipainia ja tikkupullaa!

Lauantaina 2.3. vietettiin kasvattajan luona hauska päivä kera kahdeksanpäisen gööttilauman. Mukana oli niin Hipun sisaruksia omistajineen kuin koiria muistakin pentueista, sekä yksi vieraileva tähti. Ja tietysti Peppi-äiskä emännöimässä!

Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.

Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)

Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...

Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)

Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.

Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3


(c) Jari Mäki

Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)


Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)


Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu


Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)


Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.


Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D


Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).


"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D


Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3


Ja iloinen Paavo!

Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D

Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3

Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !

Kuulemisiin,
Emma

Haaste ja kuulumisia

Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?

Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.

1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.

2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.

3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.

4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).

5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.

6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3

7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!

8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.

Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)

Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.

Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)

Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!

Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.

Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!

Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)

Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)

NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)



Synttärisankari ja kakkuposeeraus


Hyvää kakkua!

 
Vieraalle tarjottiin kans :)


Kuulumisiin taas,
Emma

... ja niitä loppukesän ajatuksia

Emma ryhdistäytyy ja kirjoittaa kuulumisia täältä päin! :)

Kesä alkaa vääjäämättä olla ohi ja kylmät syyssäät hyväksyttävä tosiasia. Se ei meitä toivottavasti kovin paljoa lannista harrastusrintamalla, vaikka näyttelytaukoa pidetäänkin.

Elokuun alussa oli tosiaan jo kauan odotettu erkkarireissu Kuopioon! Torstai-iltapäivänä pakattiin auto aivan täyteen tavaraa ja suunnattiin auton keula kohti Savoa. Elvi jätettiin matkalla hoitoon, ettei reppanan tarvitse viettää mökissä pitkiä päiviä yksin näyttelyporukkaa odotellen. Ja veikkaan, ettei se liiemmin myöskään olisi arvostanut kuuden göötin seuraa :D Saavuttiin majoitukseen iltamyöhällä ja osa porukasta olikin jo paikalla. Matkaan oli lähtenyt mielettömän kiva porukka; kasvissetä ( :D ) puoliskoineen, Hipun emä Peppi, A-pentueen narttu Mosse, Hipun veli Kössi omistajineen ja "pikkuveljensä" Paavon (C-pentueesta) kera, sekä Hipun toinen veli Tase omistajansa kanssa. Riemukas viikonloppu oli siis tiedossa :)

Tavoitteeksihan olimme asettaneet tälle viikolle edes yhden ERIn saaminen, näyttelymenestys kun viime aikoina ei ollut kovin kummoista.

Perjantaina oli aika suunnata ensimmäistä kertaa Sorsasalon raviradalle ja tiedossa oli KV-näyttely, jossa tuomarina oli kreikkalainen Stelios Makaritis. Hippu oli ihan kivalla tuulella, ja kulki kehässä ihan siedettävästi. Tuloksena oli tavoitteeksi asetettu JUN ERI ja sijoitus vielä, JUK4. Arvostelu oli hyvä!
"Quite nice type. Pleasing head & expression. Good head proportions. Nice ears, very nice neck. A bit upright shoulders. Quite nice upper arm. Excellent topline, croup. Good ribs, I prefer shorter loin. Need to improve front & rear movement."
Aikalailla siis sellaista tekstiä, jota itsekin olen ajatellut.

Saimme myös kasvattajaryhmän kasaan tuloksella KAS 3 KP :)

Lauantaina oli erkkarin vuoro, johon junnuluokan lisäksi olimme päättäneet ilmoittaa Hipun parikilpailuun veljensä Tasen kanssa. Tuomarina oli ruotsalainen Bo Skalin. Hippu oli ennen kehää aivan mahdoton, "keuli" hihnaa vasten ja kohelsi. Vähän jännityksellä menin kehään ja pöydällä vuoroa odottaessa onnistuin vielä saamaan lukon irti pannasta. Mitään ei onneksi ehtinyt tapahtua ja kehässä kaikki meni ihan kivasti. Kuvista päätellen Hippu ei edelleenkään osaa kävellä kunnolla, mutta ehkä se harjoittelulla vielä paranee. Tuloksena kuitenkin JUN ERI, sijoitusta ei 10 muun junnunartun joukossa hellinnyt.
"Feminint huvud, bra uttryck, trevlig temperament, bra hals som inte får bli längre, stark rygg, korrekta vinklar, står bra på sina tassar, lite lös i fronten i rörelse, bra päls o färg."

Parikilpailussa Hippu ja Tase eivät sijoittuneet, mutta yllättivät ainakin minut erittäin positiivisesti hyvällä käytöksellään. Hippu sisaruksineen ovat kaikki aika vilkkaita äitinsä tapaan ja parikilpailu olisi voinut päätyä täyteen katastrofiin :D

Kasvattajaryhmä saatiin taas kasaan, tuloksena KP ilman sijoitusta.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä oli vuorossa vielä viimeinen KV, jossa oli tuomarina suomalainen Johan Juslin. Kaikki taisi olla jo vähän väsyneitä ja Hippu oli aika mahdoton kehässä. Maassa oli paljon hajuja, pari karkkiakin löysin kehästä, mutta eihän se kaikkea selitä. Nenä maassa mentiin melkein koko ajan ja seisominenkin oli välillä tosi hankalaa. Tulokseksi saatiin kuitenkin JUN ERI, ja tietenkin se "viides" sija viidestä nartusta ;)
"Sopusuhtainen narttu, jolla lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa, hyvät pään linjat, pehmeä välikäsi, litteät käpälät, hyvä ylälinja, pentumaiset liikkeet."

Kasvattajaryhmä saatiin hienosti kasaan vielä viimeisenäkin päivänä, tuloksena KAS 3.

Kokonaisuudessaan varsin onnistunut näyttelyreissu, koska tahansa lähdettäisiin uudelleen :) Porukka oli, kuten odotettiinkin, mahtava ja illat kuluivat rentoa yhteistä aikaa viettäen. Koirat tulivat superhyvin toimeen keskenään ja saivat touhuta ja leikkiä yhdessä koko viikonlopun. Suuret kiitokset vielä Jari-kasvissedälle, joka järkkäsit tämän kaiken ja muulle porukalle hyvästä seurasta :)

Elvi oli viihtynyt mainiosti hoitopaikassaan ja elellyt siellä vähän kuin kotona yksin ollessaan ;) Viestiä facebookissa "Elvi jäi kiinni siitä, että se oli alkanut elää herroiksi meidän poissa ollessa: vierashuoneen sängyn päiväpeitto oli aivan karvoissa ;)!"

Tämän näyttelyreissun loppupäätelmänä lienee, että ei auta muu kuin harjoittella sitä kävelemistä. Kunpa vain tietäisi miten... Seisominen sujuu onneksi jo aika hyvin. Aiotaan nyt pitää näyttelytaukoa jonkin aikaa, ehkäpä keväällä taas katselemme mitkä tuulet puhaltaa :)

Hieman kuvasatoa Kuopion reissulta. Jostain syystä kuvat ovat muuttuneet kummallisen sinisävyisiksi, mutta näkee niistä nyt jotain sentään :)

Ryhmärämä, eli Nordvillen porukka :)
Aki, Heidi ja Kössi, Jari ja Peppi, Tuomas ja Paavo,
Toni ja Mosse, Emma ja Hippu sekä Tiina ja Tase

Ei näin...

Hippu ja Tase, kuin kaksi marjaa :)

Kasvattajaryhmä sunnuntaina

Tässä syyskuun alussa käytiin sitten koirien kanssa Riihimäellä match showssa. Hippu lähti harjoittelemaan näyttelykäytöstä ja Elvi ihan vaan seuraneidiksi ja ihan omaksi ilokseen myös kehään.

Hippu osallistui pieniin aikuisiin saaden sinisen nauhan (parina sheltti), eikä sijoitusta sinisten kehässä tullut. Käytös oli taas vähän sellaista, että voihan huoh. Kehä oli hiekkapohjainen ja siellä epäilemättä oli taas kaikenlaisia herkkuja. Ihan hirveästi tuomari ei siis varmaan saanut nähdä sellaista "iloista yhteistyötä koiran ja esittäjän välillä" kun mulla kasvoi kasvamistaan sarvi otsaan ja Hippu vähän välitti mun muka-iloisista pyynnöistä ja kehuista.... :D Eli joo, me taas ehkä jäädään kotiin harjoittelemaan, ja Aki vie Hipun seuraavalla kerralla kehään...

Elvi sen sijaan räjäytti potin (ainakin meidän mittakaavassa :D) Akin kanssa isojen aikuisten kehässä. Se sai punaisen nauhan (parina nuori husky), tuomarin kommentilla "tänään kokemus voitti nuoruuden". Punaisten kehässä (15 koiraa yhteensä) Elvi oli tietenkin se viimeinen ulosheitetty ennen sijoitusta, eli "viides". Tuomari sanoi kuitenkin erittäin kauniisti, joka hälvensi harmistusta todella paljon! "Tämä on se ikävin vaihe joutua pois kehästä, mutta kiitos teille osallistumisesta. Tämä on varsin hurmaava persoona ja kaunis koira." Melkein tirahti tippa linssiin mulla kehän laidalla, Elvi niin topakkana ja tärkeenä taas kehässä, ihana mummonäätä <3

Kuvia ei mätsäristä otettu, oltiin niin kiireisiä händlereitä :D

Mitään muuta ihmeellistä tässä ei kai ole tapahtunut, agilitytreeneissä ollaan käyty Hipun kanssa ja viimeksi oli viimeiset treenit ennen talvikauden alkua. Huomenna on vielä jotkut syyskauden päättäjäiset, mutta sen jälkeen jäädää tauolle. Talvitreeneihin ei osallistuta, mutta ajattelin hommata Hipulle ihan vaan muutaman oman esteen kotitreenailua varten ;) Ja sitä näyttelyhommaa pitäs nyt vaan hioa, prkl...

No sehän vielä piti kertomani, että maanantaina käytiin Hipun kanssa luustokuvissa Kankaanpäässä ja kivat tulokset lähti ainakin Kennelliittoon. Toivotaan, että samanlaisia tulevat takaisinkin (ellei parempina ;)) ! Eli lonkat lähti A/A:na, kyynärät 1/0 ja selkä terve. Tässä nyt syksyn tai talven aikana käväistään vielä varmaan tutkimassa polvet ja silmät.

Vajaan parin viikon päästä suunnataan taas Hipun kanssa Viikkiin ihotautilääkärille. Kutina palasi taas erkkarin jälkeen eikä eliminaatiodieetti oikein näytä purevan :( Katsotaan mitä sitten seuraavaksi lähdetään tutkimaan...

Alkukesän tunnelmia

Oihan voihan taas kerran kuinka onkaan ehtinyt aika vierähtää! Ihan hetkeen ei ole kirjusteltu kuulumisia, joten nyt on sitäkin enemmän kerrottavaa.

  Toukokuu

  Aloitetaan Elvin monennesta ja Hipun toisesta Match Show-kokemuksesta! Mätsäriin lähdettin Karkkilaan, johon osallistuttiin koko lauman voimin. Mätsäri sai toimia Hipulle kenraaliharjoituksena ennen seuraavana viikonloppuna ollutta Tampereen KV-näyttelyä. Ruoveden ryhmikseen ostettu kevythäkki pääsi jälleen näyttämään tarpeellisuutensa, kun Hipun ollessa kehässä perheen naisväen kanssa Elvin saattoi jättää möllistelemään maailmaa omaan pikkuiseen häkkyräänsä :) Ihan kivasti Elvi mökissään viihtyikin, joten kuvaaminen onnistui mukavasti.
  Olihan se Elvikin kehässä, ja hienosti olikin! Elvi luonnollisesti osallistui isojen monirotuisten "sarjassa". Elvi oli maailman söpöin <3 Tai no ei arvostelijan mielestä, mutta me oltiin siitä tosi tyytyväisiä. Tätikoira otti ihan tosissaan ja pönötti kauniina pikku manaattina :') Aluksi käytiin pokkaamassa punainen nauha parikilpailusta! Menestys ei suinkaan päättynyt tähän, vaan pönötyksellä ja nätillä tepastelulla Elvi olikin lopulta punaisten kakkonen! Meijän tätikoira :)
  Hipulla alku ei ollut niin lupaava kuin Elvillä: tuloksena pienten yksirotuisten parikilpailusta sininen nauha. Sehän ei Hippua lannistanut, vaan pieni ja pippurinen otus laittoi siitä eteenpäin kaiken peliin! Ensin napattiin sinisten 1. palkinto. Tämähän ei tietenkään ollut vielä Hipulle tarpeeksi, vaan sitten oltiin nättinä BIS-kehässä. Oltiinkin sitten niin nättinä, että Hippu sijoitettiin koko Match Show'n kolmanneksi kauneimmaksi! Missikisoista siis tuloksena Sin. 1 BIS-3! Hipusta "kruunattiin" näyttelyn toinen perintöprinsessa <3 Lopulta kotiin kantamisina olikin sitten tavaraa ja palkintoa jos jonkinlaista aina ruusukkeista Jeppe-koiranruokasäkkeihin!

 
  Tytöt odottamassa omia vuorojaan


  Elvin näyte siitä kuinka kehässä ravataan <3


Pikku-Lemski keksi maasta nappulan. Pakko saada!!


  Hipun näyttelyseisonta

 
  Hippu palkintoineen: sin 1 BIS-3!!

  Paria päivää myöhemmin Hippu osallistui Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Hovikuvaaja ei tähän reissuun työkiireiden vuoksi päässyt, joten kuvia tuolta reissulta ei saatu jälkipolville ihailtavaksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän Hipusta yksi kuva tuli! Hipusta tuli kerralla julkkis päädyttyään Aamulehden verkkosivuille. Hippu siis kuvassa vasemmanpuoleisimpana :)
  Näyttelymenestys koottin tällä kertaa arvosanaksi erittäin hyvä (JUN EH). Tuloksella ei ollut asiaa jatkokilpailuihin, mutta tuloksesta voi olla ylpeä, sillä Hippu oli pudottanut kaiken pohjavillan. Näyttelyarvostelu itsessäänkin on mukavaa luettavaa:

Hieman korkeajalkainen nuori narttu. Vaikutus korostuu, koska voimakas karvanlähtö on vienyt turkin. Hieman pitkä lanneosa. Erittäin hyvä pää, täyteläinen kuono. Tummat silmät ja hyväasentoiset korvat. Pitkä kaula. Hyvä lapakulmaus ja eturinta. Selkä saa vielä kiinteytyä. Erinomaiset takakulmaukset. Selän päälle kaartuva täysmittainen häntä. Saisi kokonaisuutena olla tiiviimpi.

  Toukokuun loppu menikin kesäisistä säistä nautiskellen. Kunnes sitten Hipulle ostettiin punkkipanta ja Elvi alkoi kiipeillä seinille. Ja ikkunalaudoille. Ja yöpöydille. Lopulta otimme pannan pois ja Elvin hölmöily vähentyi huomattavasti. Heinäkuussa alkoi laajempi uutisointi Scalibor-punkkipannan mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista ja lähetimme Fimealle tiedustelua aiheesta.
  Asia hoidettiin viranomaispäässä erittäinkin mallikkaasti: jo pari tuntia netitse tehdyn tiedustelun jälkeen sieltä soitettiin ja kysyttiin lisätietoja! Laitoimme virallisen haittavaikutusilmoituksen vetämään eikä kulunut kuin pari päivää kun Fimean eläinlääkäri soitti ja tiedusteli Elvin oireita ja vointia. Keskustelun lopputuloksena saatettiin todeta, että Elvi on poikkeuksellisen yliherkkä punkkipannassa käytettävälle deltametriinille. Ilmeisesti Elvi oli saanut ainetta elimistöönsä leikkiessään Hipanderin kanssa perinteisiä "puren sua niskasta ja jäydän sun kaulaa"-leikeistä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä :) Nyt enää pitää kestää sitä, että Elvi kun on kerran tajunnut ikkunoiden ja korkeiden paikkojen ihanuuden, se tulee pyrkimään niille enemmän tai vähemmän koko loppu ikänsä :'DD

 
Voikukat on ihan vtun parasta!! T. Hippu

 
Maailman kaunein Elvi <3<3

 
Kesä-Hippu

  ========================================== Kesäkuu

  Kesäkuu alkoi sähköpostiviestittelyllä täkäläisen agilityseuran suuntaan. Hipulle mietittiin uutta harrastusta, jossa pieni ikiliikkuja saisi temmeltää sydämensä kyllyydestä, joten päädyimme havittelemaan paikkaa harrastusryhmästä. Ja niinhän siinä kävi, että kolme päivää myöhemmin olimme tutustumassa lajiin seuran alkeiskurssin viimeisellä tunnilla. Hippu RRRRRRAKASTI!!! Rakasti niin kovasti ja oli niin superloistava että Hippu pääsi heti ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen suoraan aloittamaan agilityharrastuksensa jatkokurssilta! :D Viikko ensimmäisen agilitykokemuksen jälkeen olimmekin sitten kentän raunalla odottamassa jatkokurssin ensimmäistä harjoitustuntia. Olimme löytäneet Hipun omimman lajin <3

 

 
Hipun ehdoton lemppari on puomi, jolle se karkaa jopa omatoimisesti. Ilmeisesti siis hyvinkin mieluinen temppu!:D

 
Hippu, maailman onnellisin agiliitäjä <3

  Juhannukseksi tämä lauma lupautui kahden suomenhevosen päivähoitajiksi. Paikka ei ollut kuin muutaman kilometrin päässä kotoa, ja vaikka lauman miesosiolle tarjoutuikin tilaisuus juhannuksenviettoon työn merkeissä, oli edes hieman maaseudummalle tilapäismuuttaminen kyllä irtiotto arjesta. Sitä se oli kaupunkilaiskoira Hipullekin, sillä maaseutuasuminen ei käynyt missään määrin terveelliseksi :'D Oltiinhan tallilla ehditty olla jo ainakin viisi minuuttia, kun Hipander keksi ottaa silmäkulma edellä tuntumaa betonirappuseen; tuloksena näytti olevan hyvin hyvin kapealta alueelta repeytynyt vilkkuluomi. Siinähän se Hipulle menikin loppupäivä yksisilmäisenä toista silmäänsä siristellen. Maalaisnäätä Elvi sen sijaan osasi olla nätisti ja rikkomatta itseään. Aurinkokin paistoi, joten mikäs aurinkoa rakastavalla tätikoiralla ollessa!
  Yövuoro takana ja isäntä oli tulossa takaisin töistä, kun puhelimeen tärähti tekstiviesti: "Mitä pitää tehdä kun kaksi aasia on pihalla?". Aasia? Kyllä, kaksi aasia oli tullut aamuyön pikkutunteina tekemään lähempää tuttavuutta pihamaalle, eikä meillä tietenkään ollut pienintäkään aavistusta kenen elukoita moiset mahtaisivat olla :D Oli se koiria ulkoiluttaessa kuulemma hieman yllättänyt, kun kaksi pitkäkorvaista olivat pihalla natustelemassa ruohoa! Lopulta näillekin karkulaisille löytyi oikea koti, kun aamun veljettua olivat niiden omistajat huomanneet elukoiden karanneen. Vaihdoimme aasit kiitoksiin ja saatoimme jatkaa aamuaskareitamme normaalin päiväjärjestyksen mukaan.
  Kunnes. Hippu piti yön jälkeen silmää auki ihan normaalisti, joten sehän oli pelkästään hyvä uutinen: ei tarvitsisi vaivata eläinlääkäriä juhannuspyhien aikana. Hippu tutustui pihalla vapaana ympäröivään maailmaan. Siitä helppohan tuo koira on, ettei sen perään tarvitse katsella koko aikaa kun se nyt ei mihinkään kovin kauas lähde ilman laumaansa. Mutta itsestäänhän se ei osaa kyllä sitten osaa pitää mitään huolta! Grillauspuuhien lomassa Hippu palasi näkösälle ja tuli istuskelemaan siihen viereen; eilen telotun silmän alle oli tällä kertaa pistänyt öttimötti ja silmän alla oli peukalonpään kokoinen paukama. Noh, eikun vaan koiralle kyytabletti naamaan lievittämään turvotusta. Lopullinen diagnoosi oli, että tuo utelias pikkukoira oli tehnyt lähempää tuttavuutta maassa surranneeseen mehiläiseen, minkä seurauksena pörri oli sitten tuikannut nöhköttäjäänsä silmän alle. Tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja se jäikin juhannuksen viimeiseksi tapaturmaksi. Kivaahan koirilla oli kun saivat olla melkein koko juhannuksen öitä lukuunottamatta pihalla! Hippu pääsi tutustumaan hevosiin hiukan lisää ja vaikuttaa siltä, ettei se enää edes pelkää niitä, vaan ymmärtää viisaasti väistää ilman sen suurempaa haloota :)

  ========================================== Heinäkuu

  Hei hei heinäkuu. Heinäkuu alkoi eläinlääkärireissulla, tällä kertaa suunnitellulla sellaisella. Toukokuun lopulla oltiin käyty Hipun kanssa Viikissä pieneläinsairaalalla tutkimuksissa tarkoituksena selvittää jatkuvien kutinoiden, karvanpudottamisen ja rapsuttelun syytä. Eläinlääkärin kanssa epäiltiin allergiaa, mutta vielä ei ollut harmainta aavistusta reaktioiden aiheuttajasta. Hippu palasi nappularuokaan ja alko syödä peura-perunasafkaa. Samalla pudotettiin pois kaikki herkut, puruluurullat ja possunkorvat, joten ainut mitä Hippu söi oli tuo nappula (ja ruoho ja jäniksenpapanat). Hipulle määrättiin hoidoksi vahvoja lääkeshampoita ja toistuvia pesuja, minkä lisäksi koira sai kortisonisuihketta ja jäykempää puhdistusainetta korvaongelmien saamiseksi kuriin.
  Tämä heinäkuun alun eläinlääkärikäynti suuntautui jälleen Helsinkiin, eläinlääkäriasema Mevetiin. Jälleen kerran kiitettiin aikaisempia valintoja ja sitä, että oltiin hankittu Hipulle vakuutus heti pennun tullessa. On se vakuutus vain niin monilta harmailta hiuksilta tämän kaiken keskellä säästänyt! Eläinlääkärillä oli kerrottavanaan vain hyviä uutisia: iholta aiemmin löytynyt lisääntynyt bakteerikanta oli vähentynyt normaaliksi ja iho oli muutenkin todella hyvässä kunnossa. Korvat olivat puhtaat ja olimme päässeet hiivastakin eroon.
  Vihdoin ja viimein oli mahdollista todeta koiran elävän tervettä elämää ilman aikaisemmin esiintyneitä ongelmia. Nappulasapuska päätettiin pitää samana, koska tämä nyt oli hyväksi koettu. Ohjeeksi saatiin jatkaa tätä ruokintaa syksyyn asti, kunnes siitepölykausi päättyy. Sitten joskus voidaan aloittaa provokaatiovaihe kokeillen ruoka-aine kerrallaan, josko allergian aiheuttaja löytyisi niiden joukosta. Jos sitten allergia ei olekaan ruoka-aineperäinen, niin jatkamme eläinlääkärikäyntejä ensi vuoden alussa allergiatesteillä.

  Seuraava näyttelyreissu suuntautuikin sitten ihan tähän lähelle; Forssan kaikkien rotujen näyttely järjestettiin tarkemmin Tammelan puolella Mustialassa. Hippu "joutui" tällä kertaa kehään lauman miespuoliskon kanssa, koska hovihandleri oli vuorostaan töissä. Hovihandleria tuurasi hovikuvaaja.
  Keli ei nyt varsinaisesti suosinut koiranäyttelyä: vettä tuli kuin saavista kaataen ja päivän ylin lämpötila oli "syvältä ja poikittain", kuten radiossa toisinaan kuultava mainos sitä mainostaa. Vielä kotoa lähtiessä sää näytti melko lupaavalta, mutta puolessa välissä tätä 10 kilometrin matkaa missikisapaikalle alkoi sataa niin ettei meinannut eteensä nähdä. Lopulta pääsimme kehän laidalle, koira läpimärkänä, ja edelleen sitä vettä jaksoi tulla malliin reilusti. Kevythäkkiä kasaan ja sadesuojaa päälle, ei siinä muu auttanut. Löytyipä sieltä muitakin gööttejä, joten yksin ei sateessa tarvinnut odotella :) Välillä olikin hetken satamatta, kunnes sade taas jatkui. Kehät olivat myöhässä, kuten aina, mutta onneksi sadekin lakkasi lopullisesti ennen gööttien vuoroa!
  Hippu oli nättinä ja seisoi pöydällä mallikelpoisesti. Maassa tapahtuva eteneminen, jota jotkut ovat myös tituleeranneet nimikkeellä "näyttelytepsutus", olikin sitten se Hipun heikko kohta. Märällä nurmella keskittyminen ei mitenkään riittänyt kävelyyn, vaan vaihtoehdoiksi Hippu tarjosi namien jäljestämistä märältä nurmelta ja hyppyjä. Se ei nyt varsinaisesti tuomaria miellyttänyt, mutta on pakko kehua tuomarin ammattitaitoa, sillä arvosteluun oli kuitenkin saatu arvioitua myös koiran liikkeitä :DD

Ihannekokoa kookkaampi (32cm). Hieman hoikassa kunnossa esitetty. Nartuksi hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään sivuprofiili. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyehkö kuono. Hyvä purenta. Hieman löysät suupielet. Hyvä kaula. Rintakehä tarvitsee lisää lihasmassaa. Olkavarret tulisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva, riittävät valjaskuviot. Hieman käyryyttä eturaajoissa. Liikkuu takaa hyvin, edestä epävakaasti.

Lopputuloksissa Hippu jäi tällä kertaa kauniiden ja kauniisti esitettyjen kilpasiskojen taakse kolmanneksi, tuloksella JUN-EH JUK3. Tulokseen ei voi olla pettynyt, koska arvostelu oli jälleen erittäin rakentava. Näyttelyarvostelun seurauksena ja kehitettävien kohtien seurauksena Hippu päätyi lihotuskuurille, jotta massaa saadaan kerättyä ennen gööttierkkaria ja Kuopion KV-näyttelyitä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna!!

  Agility valtasi Hipun sydämen lopullisesti! Pieni koira on ollut kaikissa treeneissä intoa ja virtaa täynnä ja tuntuu, että pieni koira toteuttaa ominta itseään kun se saa olla agiradalla :) Vauhtia ei ainakaan Hipulta puutu, vaan lyhyet jalat vievät pötköä sellaista vauhtia eteenpäin että pois alta! Aivan uskomatonta katsoa miten noin pieni otus voi liikkua noin nopeasti, ja vielä sinne minne pitääkin! Kaikki tuo energia kun saadaan kanavoitua tuohon tekemiseen niin Hippua ei kyllä pidättele mikään ;) Agilitystä on selvästi tullut Hipulle toinen elämän tarkoitus, syömisen lisäksi. On ihan mielettömän hienoa katsoa kuinka koira tosissaan tykkää siitä mitä se tekee ja vielä kun se tekee sen vielä noin hyvin! Kuten kouluttajakin on agilitykurssilla sanonut: "Hippu on nopea ja se oppii helposti. Siitä tulee hyvä koira." :)

 

 
Sateen sattuessa, paikkamakuu ilmassa :D

 

 

 
Supervauhdikas agilitypöötti!!

  Viime viikonloppuna kävimme uittamassa Hippua ja Elviä järven rannassa. Kotiin tullessa huomattiinkin sitten, että lattialle muodostuu pieniä veripisaroita. Great, juoksu nyt ja tärpit tietenkin just Kuopion näyttelyviikonlopulle. No, onneksi ei sentään, mutta kahdesta pahasta ehkä kuitenkin ajankohdan suhteen se pienempi: rannalla Hippu oli astunut johonkin terävään (ilmeistesti simpukan päälle), minkä seurauksena varpaasta oli antura haljennut. Siisti viilto koko anturan halki reunasta reunaan. Nyt olemmekin sitten puhdistelleet tuota haavaa ja suojanneet sen haavaharsolla ja hevosille tarkoitetulla pintelillä. Sen verran tuo nyt kyllä rajoittaa että pidemmät lenkit on joutunut jättämään kokonaan pois. Eilen ei päästy myöskään aksatreeneihin tuon tassun vuoksi :( Hyvin tuo tassu on kuitenkin alkanut parantua, joten eiköhän jo ensi viikolla pääse taas treenaamaan! Ainakin toivotaan näin, senhän näkee sitten miten paraneminen on edennyt. Agilityssa tassut ovat sen verran kovilla, että jos toi ei nyt ehdi parantumaan, niin sitten annetaan toipua siihen asti että on kokonaan ehjät tassut :)

  Tänään Hipun ensimmäinen elämän tarkoitus on kyllä ollut hyvin pinnalla, eli siis se syöminen. Aamulla pönttö meni ja söi salaa puolisen kiloa kanankakkaa. Sitä nyt on sitten muutaman kerran oksennellut ympäri lattioita, mutta ilmeisesti ei vatsanpuruja suurempia ongelmia aiheuta tällä kertaa. Katsellaan mitä tuleman pitää.. Nyt on ainakin aika päästää pikkuinen käymään ulkona, katsotaan jos jotain tuosta aamupäivän ateriasta tulisi siinä samalla :D

  Seuraava blogipäivitys saadaan toivottavasti hiukan lyhyemmällä päivitysvälillä.. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja saada paremmin aikaiseksi. Seuraavaa päivitystä siis voikin odotella tuon Kuopion näyttelytriplan jälkeen. Sitä ei uskalla luvata, että kuinka pian sen jälkeen... :D